Tiedättehän, kaikilla on kaverinkaveri-tarinoita. Senkokoisessa porukassa on ehditty tehdäy vaikka mitä - juostu pää edellä bajamajaan, juotu viinapullo ykkösellä, rynkytetty poliisiaseman ovia vaatien pääsyä putkaan nukkumaan, oltu krapulassa aivan vannotusti pari viikkoa. Väitänpä kuitenkin, että yksikään näistä tarinoista ei ole voinut voittaa kiirastorstain bileitä.
Ajatelkaahan Jeesus-jäbää. Jos pystyy muuttamaan veden viiniksi, on täytynyt olla melkoinen juhlakalu jokaisissa bileissä kalsarikänneistä polttareihin.
Siis veden viiniksi.
 |
| Näissä bileissä ei tarvinnut lähteä baarijatkoille. |
Tässäpä siis Markun evankeliumi, eli Jeesuksen vaiheet parisen tuhatta vuotta takaperin.
Kiirastorstai:
Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Seurapiireissä Bacchuksen tietä kulkevan juhlakalun pitkään jatkuneet erimielisyydet viranomaisten kanssa olivat alkaneet kärjistyä ja kiinnijäämisen mahdollisuus alkoi jo kuumottaa. Olihan mies sentään kopioinut laittomasti ruokatarvikkeita jakaen niitä kansalle ilmaiseksi, parantanut sokeita ja rampoja sekä tietenkin valmistanut luvatta kotioloissa viiniä. Paikallinen panimoliitto, lääkäriliitto ja kokkien tekijänoikeusjärjestö Höystö ry (joidenkin tietojen mukaan Juusto ry) olivat vaatineet ukon päätä vadille jo pidemmän aikaa. Niinpä Jeesus tarvitsi irtioton arjesta.
"Nyt juhlimma, kuni se kerta viimeinen konsaan oisi!", huikkasi iloisille veikoille juhlakalumme, ja kohotti pikariaan. Illan tapahtumista ei ole saatu aivan selvää kuvaa, vaikka neljä juhlakalumme opissa ollutta, aloittelevaa seurapiirien kermakukkoa yrittikin parhaansa mukaan muistella. Ilmeisesti kuitenkin illan aikana juhlakalulle ja eräälle tämän kisällille oli syntynyt erimielisyyksiä anniskelupassin myöntämisestä.
Vaikka raportit eivät sitä kerrokaan, epäilen yön pikkutunteina syntyneen hulppean idean.
"Hoi veikkoset, miks' suotta tät' viintä kurkkuumma kaadamma, kun yks kelpo veikkonen kerta paikalla on! Jos vettä hän viiniksi muuntaa saattaa, eikö hän veremm'kin taipumaan saa!", muuan paikalla olleista keksi.
Ymmärrämme, että jos tavallinen ihminen pääsee hengestään veren alkoholipitoisuuden ollessa vielä muutaman promillen luokkaa, niin jos se veri muutetaankin, sanotaan vaikka 12 %:ksi cabernet sauvignoniksi, ei seuraavana aamuna muutama Jaffa-pullo tai alakerran kantaraflasta tilattu pitsa oloa paranna. Olo onkin siis ehkä ollut...
Pitkäperjantai:
Klo 12:00
Vieläkin kännissä, hellurei!
Klo 13:00
Vois käydä kessulla. Ehkä se vähän piristäis.
Klo 13:10
Nyt... nyt ei tunnu kyl...
Klo 15:00
APUA
Klo 16:00
Ei ei ei... Pakko tilaa pitsa... ai saatana että sattuu...
 |
| Tähän olotilaan ei auta pekonikaan. |
Klo 17:00
Vittuku sekään pysyny sisällä.
Klo 18:00
Ei saatana mää kuolen... Tuntuu ku vittu heitettäs kivillä ja kaikki vaan huutais.
Klo 19:00
Pää painaa tonnin. Ei hel... tuntuu ku olis joku kymmenien kilojen taakka selässä...
Klo 20:00
Ei... ei tästä tuu mitään... olo on ku ristiinnaulitullaaaargh!
Klo 21:00
Mä kuolen... mä niin kuolen... en liiku mihinkään koko viikonloppuna, ainakaan kolmeen päivään. Tähän loppu ihan oikeesti meitsin dokaaminen. Ei enää ikinä, ees alkoholitonta.
Kuolema tuntui todennäköiseltä varmasti myös tuttaville, sillä mies tuskin hengitti.
"Aivan kuolleelta vaikutti. Tosta se ei liiku mihinkään!", totesi nimettömänä pysytellyt todistaja Urpo Jehova.
Niinpä hämmästys olikin suuri, kun kolmantena päivänä mies olikin hävinnyt, eikä kaveria sen koommin nähty. Voisi olettaa, että mies on ikään kuin "vierittänyt suuren kiven" pois elämänsä luolan suulta ja kääntänyt uuden lehden.
Vanhat kaverit kertovat tavanneensa juhlakalun vielä muutaman kerran, mutta mies vaikutti jotenkin muuttuneelta. Kaveri oli raitistunut.
Silti miehen urotyö - selvitä yli sadan promillen humalan jälkeisistä päivistä, pystyen vielä liikkumaan sellaisen jälkeen, on kunnioitettava suoritus. Onko ihmekään, että vielä tänäkin päivänä tuollaista maratonsuoritusta arvostavat juovat viinitilkan sunnuntaiaamun oloja parannellakseen ja puhuvat juovansa juhlakalumme verta?
