Opiskelija se ei ymmärrä omaa parastaan

Tietämättömyys on ikävä juttu. Erityisen ikävää siitä tekee sen silloin tällöin saama julkisuus. Ja mikäpä olisi parempi paikka saada tällaista julkisuutta kuin yleisönosastokirjoitus. Nyt on kansaa puhuttanut pari päivää sitten Helsingin sanomista julkaistu kannanotto opiskelijamielenosoituksen ajattelemattomuuteen. Tarvitseeko todeta erikseen itse kirjoituksen ajatuksellinen sisältö?

Teksti on surullinen esimerkki ihmisestä, jolle se elämä, jota elää suurin osa niistä, joilla ei ole (valinnan)varaa, on täysin vieras käsite. Tekstin kirjoittajan verotiedot nimittäin paljastavat lukiolaisen Aino Kopran vuonna 2010 verotetuksi omaisuudeksi 300 000 euroa.

Yritän uskoa, että mielipiteessä tärkeämpää on sisältö, ei kirjoittajan taustatekijät, kuten varallisuusasema ja ikä. Yritän esimerkiksi uskoa, että rikkaimmankin ihmisen mielipiteet maamme talousvaikeuksista ovat aivan valideja väitteitä. Samoin perustein miellän, että tekijänoikeuslakien lieventämistä ajaakseen ei tarvitse itse warettaa mitään edes kuuntelemalla biisejä youtubesta. Siksi yritänkin sanoutua irti kaikenlaisesta "oot varmaan ite" -olkiukkoilusta ja tällaista ajatusta taannoin sivusinkin Länsimaisen ihmisen ahdinko -kirjoituksessani. Tekstissä toin esille, että on täysin ymmärrettävää hyvinvointivaltion kansalaisen nipottaa vaikkapa kouluruuan laadusta, vaikka kuinka Afrikan köyhä näkee nälkää, koska meille konsepti nälänhädästä on liian vieras samastuttavaksi.

Silti, kun iältään nuori, upeilla ansiotuloilla varustettu henkilö ottaa kantaa opintotukiasiaan tavalla, josta ilmenee, ettei ole ilmeisesti päivääkään elänyt itse joutuen miettimään koko rahan käsitettä tai olemassaoloa, jokin särähtää.

Yhteen näkemykseen yhdyn kirjoittajan kanssa: kuka tahansa voi kyllä olla sitä mieltä, että velkaantumisen ehkäisemiseksi jostain pitää leikata, mutta kaikki on hyvin ja merkittävistäkin asioista voidaan luopua, kunhan se ei ole itseltä pois. Tämä valitettavasti pätee myös kirjoittajaan itseensä - kirjoittajan on ylläolevista verotiedoista päätellen hyvinkin helppo asettua asian ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, jonka ei tarvitse miettiä toimeentulonsa riittävyyttä ja jolle on omasta puolestaan siksi aivan sama, saako opiskelijana valtiolta senttiäkään. Se näkyykin lopusta kirjoituksesta kolmen asian kautta.

"Ai­kai­sem­min opis­ke­li­jat ovat tul­leet toi­meen huo­mat­ta­vas­ti vä­hem­mäl­lä ra­hal­la kuin ny­kyi­sin, jo­ten ra­han riit­tä­mi­nen opis­ke­luun on vain bud­je­toin­ti­ky­sy­mys."

Joo vai? Viittaako hän tässä nyt pettuleipäaikaan? Jos hän viittaa muutaman vuosikymmenen taakse, onko hän sattumalta ottanut huomioon rahan arvon muutoksen ajan myötä? Verratessa vaikkapa vuoden 2001 tasoon oli esimerkiksi vuonna 1970 markan arvo sitä, mitä euro oli tullessaan samaiseen vuoden 2001 markkaan verrattuna. Opintotuki tänä aikana ei ole saanut vastaavaa kehitystä. Ja budjetointikysymys? Anteeksi, mutta jälleen kerran nousee mielikuva satoja tuhansia vuodessa tienaavasta ihmisestä, joka toteaa, että nyt pitää säästää, te proletaarit.

"Toi­nen ar­gu­ment­ti on opin­to­jen ve­ny­mi­nen työn­teon ta­kia. Oi­keas­ti on­gel­ma on se, et­tä ra­haa saa, kun ni­mi on jon­kin op­pi­lai­tok­sen lis­tal­la. Kel­lään ei siis ole mi­kään kii­re pois."

Minä kun luulin, että oikeasti opiskelijan on saatava viisi opintopistettä jokaista tukikuukautta kohden, jotta on oikeutettu avokätiseen tukeensa ja jokapäiväiseen leipäänsä. Hitto, väärässäpä olin, ei minulla ole mikään kiire pois.

"Pöy­ris­tyt­tä­vää on myös kou­lu­jen käy­tös, sil­lä ne ot­ti­vat po­liit­ti­ses­ti kan­taa sal­li­mal­la mie­len­osoi­tuk­ses­ta joh­tu­vat pois­sao­lot. Tä­män ta­kia mo­net var­mas­ti osal­lis­tui­vat vain saa­dak­seen va­paa­tun­nin."

Lintsaamista hyvän syyn takia tehtiin lukiossa. Suurimmassa osassa kolmannen asteen koululaitoksia ei valitettavasti ole läsnäolopakkoa, joten aivan sama, onko kyseessä mielenosoitus vai pirunmoinen torstaikrapula, läsnäoloa ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta velvoiteta. Saa olla pois, oma vastuu ja niin edelleen. Nyt olisi ilmeisesti täytynyt erikseen julkistaa hyväksymättömyys tälle poissaololle, kuin kyse olisi työnantajan kannanotto laittomaan lakkoon.

Miten olisi siis uusi tosi-TV-formaatti? Nimenä voisi toimia Hyvästä perheestä. Ohjelmaan otettaisiin kilpailemaan kaikki Suomen Aino Koprat, annettaisiin käyttörahaa pari sataa euroa kuussa (määrä on suuri, kun huomioi kulutustason, johon kilpailijat ovat tottuneet) ja seurattaisiin läpi kuukausien, miten kilpailijat pärjäävät. Voittajalle palkinnoksi annettaisiin vuoden opintotuet. Tällaista ohjelmaa voisin mielelläni seurata.

Mutta hei, opiskeluaikainen toimeentulohan on vain budjetointikysymys.