Idoli-ilmiöön kiteytyvät ne alakategoriset kohteet, joista ilmeisesti kuuluu pitää. Riippumatta aihealueesta yhdistävänä tekijänä on se, että se on syntynyt aikoina ammoisina ja jonkakaltaisia ei ainakaan enää nykyisin tehdä. Mitäpä siis tarkoitan?
Katsotko elokuvia? Kai olet nähnyt [tähän elokuva, joka on tullut viimeistään vuonna 1969], Citizen Kane on niinku paras elokuva ikinä, kato vaikka Rotten Tomatoesista! Ja jos et ole nähnyt Kummisetää, et edes saa katsoa elokuvia.
Katsotko TV-sarjoja ja tykkäät sci-fistä? Onko muka olemassa muita sarjoja kuin Twilight Zone?
Kuunteletko musiikkia? Ai metallipainotteisesti? Kai nyt sentään mielestäsi The Doors on heveintä shittiä ikinä ja Rollareihin verrattuna kaikki nykyajan liimaletit soittaa ihan nössöä paskamusaa?
Pelaatko? Kai nyt sun lempipeli on joko Super Mario Bros 3 tai Final Fantasy VII! Oletko pelannut WoWia? Kai sulla on kaikki achievementit, kuusi level 90 hahmoa, kaikilla viidet eri T20 panssarit ja tekee ainaki 800k dps?
Eikö/etkö? Miten ei voi olla!
Vastaavasti on olemassa kohteita, joista ei kuulu pitää.
Elokuvat? Tykkäsitkö muka Transformers: Revenge of the Fallenista, sehän sai vain 39 pistettä Metacriticissä! Ja Twilight? When I was young, vampires used to suck blood, not dick, höhöhö.
TV-sarjat? No X-filesin eka tuotantokausi oli vielä ihan ok, muuten täyttä paskaa. Hyi vittu Lost! Simpsonitkin lakkasi olemasta hauska sarja toisen jakson kohdalla.
Musiikki? Vai mitä, että kaikki muut paitsi ensimmäinen Metallican levy on hirveintä paskaa, jota maan päälle on suollettu ja Ride the Lightningkin oli vain "ihan ok"? Ja miten edes "voit kuunnella Robinia ennemmin ku turpaasi otat"? Sehän ON huono!
Pelit? Eihän viimeiseen viiteentoista vuoteen ole tullut yhtään hyvää peliä! Kyllä kuuluisi edelleenkin ensimmäisen PlayStationin olla uusin pelikonsoli kotona ja mielellään tahkota vain Atarin pelejä, niissä sentään oli sitä jotain!
En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä asennetta, miten jostakin kuuluu tykätä. Nähdäkseni pop-kulttuurin ensisijainen tarkoitus on olla viihteenmuoto, silti monille se näyttäytyy osittain statussymbolina, osittain kilpailuna siitä, kenellä on aidoin ja alkuperäisin arvostuksenkohde listallaan. Ikään kuin vaikkapa musiikki olisi keksitty sukupolvi sitten. Jos esimerkiksi kuuntelee jotakin musiikkisuuntausta, täytyykö ensimmäisenä ryhtyä tekemään tutkimusta siitä, mitä artisteja tulee kuunnella ja miten ne vain kuuluu tietää ja niistä pitää tykätä, koska ovat vaikuttaneet niin paljon nykyajan musiikkiin, jota ei edes olisi olemassa ilman Elvistä yms. Entä muuttuvatko elokuvat teknisen suorituskyvyn kehityksen myötä vain huonompaan suuntaan? Ovatko vanhat elokuvat oikeasti niin hyviä, vaikka isäsi sinulle niin kertoi näyttäessään "vanhan kunnon pätkän" silloin pienenä? Vaikka uudempi saisikin vaikutteita vanhemmasta, ei kyse ole jatkosarjasta.
Voi arvostaa, ja jos sattuukin pitämään klassikoista, ei se huono piirre ole millään tavalla. Niiden tuntemisen ja ihailun tuskin kuitenkaan tarvitsee olla perusedellytys.
