Noin neljä (4) kuukautta kestäneen ajanjakson jälkeen, jonka aikana hoin lauseita, jotka alkavat sanalla "pitäisi" huomattavasti useammin kuin ehkä pitäisi, uskomaton ajatus sai vihdoin tuulta alleen. Aloin ihan oikeasti kirjoittaa opinnäytetyötäni. Tuota viiteentoista opintopisteeseen (joo, gradu on 30 op ja ainakin tuhat kertaa kovempi juttu, et katsohan kuinka imen munaa mun opparin kanssa) pakattua hermoromahdusta, joka kummittelee jokaisen valmistumiseen tähtäävän opiskelijan mielessä.
Tämän, sanoisimmeko, tuskaisen aloittamisen jälkeen tuntuukin mielenkiintoiselta, että taidan jollain kierolla, häiriintyneellä ja mielenterveyttä kunnioittamattomalla tavalla pitää tästä. Herätä kuudelta aamulla tyttöystävän lähtiessä töihin, avata alkaen kymmenen dokumenttia ennen kuin hengissäpidon hätäensiapuna toimiva pannullinen kahvia on edes valunut, kirjoittaa 8-10 tuntia ainoastaan tupakkataukojen tarjotessa hengitystilaa ja liian lyhyeksi osoittautuvan hetken koota ajatuksiaan siitä, Mitä Seuraavaksi Pitäisi Tehdä. Unohtamatta tietenkään sitä, Miten Paljon On Jo Tehnyt.
Kehittelin tuossa eräs aamu ylläkuvattujen ajatusten parissa painien sanalliseen muotoon sen turhaumuksen, joka minkä tahansa tieteellisemmän tekstin kirjoittaminen edellyttää (Viitanen 2013). Tässäpä siis, hyvät lukijat, opinnäytetyön kirjoittamisen vaiheet:
1) Aio kirjoittaa
Motivaatiosta usein saarnataan. Itse asiassa, silloin kun vielä en ollut edes ylioppilaskirjoitusten tuloksia saanut, tiesin päätyväni psykologiksi ja graduni aiheena olisi jollain tavalla motivaatio. Joka tapauksessa tuon yllä kuvatun neljän kuukauden aikana niiden päivien aikana, joina lupailin Jossain Vaiheessa aloittavani kirjoittamisen, olisin saanut aikaan jo kavereidenkin opinnäytetyöt. Voidaankin päätellä, että se kriittinen hetki, jolloin Se Vitun Oppari aloitetaan, on melko oleellinen. Minä tein sen. Merkittäköön historian pöytäkirjaan, minä tein sen.
Tämä tahtoo sanoa, että ensimmäinen vaihe on se, jossa ylipäätään avaat kiroamasi Word-dokumentin (tai Writerin, te, jotka turvaudutte OpenOfficeen). Kahvikuppi siis on edessäsi täynnyyttään höyryävänä, motivaatiosi on korkea ja yöuniesi määrä liian vähäinen. Tästä lähtee.
2) Tarvitse lähde
On harmi, että ensimmäinen mielikuva tarvitusta lähdeviittauksesta syntyy päässäsi ennen kuin olet edes ensimmäistä kappalettasi saanut loppuun. Todennäköisesti ensimmäinen kirjoittamasi virke huutaa peräänsä lähdettä (Viitanen 2013).
3) Etsi lähde ja löydä ainakin kolme läpi selattavaa sellaista
Kolme lähdettä yhden asian etsimiseen on parhaimmillaankin joko optimaalista tai laiskuuden merkki. Tiukan tulkinnan mukaan hauki ei ole kala, ellei se perustu lähteeseen. Tässä vaiheessa ensimmäiseksi löydät useita eri lähteitä, jotka jollain tavalla kiinnostavat sinua. Kiinnostuksen kohteena on tyypillisesti yksi virke, jonka sisällön saatat jopa tietää olevan tosi, mutta johon sinun täytyy nojata muiden, sinua korkeammalle asteelle kouluttautuneiden ihmisten sanoin. Loppujen lopuksi löydät lähteen, joka suurin piirtein vastaa tarpeitasi Tieteellisen Tekstin keinoin. Harmi vain, että tämä tutkimus nojaa aiempaan tietoon kaiken sen informaaion osalta, jota olisit tarvinnut. Halusit tietää yleisesti levän käyttäytymisestä erilaisissa veden suolapitoisuuksissa. Wikipediahan ei ole lähde, joten ainoa pätevänoloinen löytämäsi lähde kertookin Suku lajin käyttäytymisestä ruotsalaisella rannikolla pH:n muuttuessa kahdessa eri kohteessa. Kaikki millään muotoa informatiivinen sisältö on perusteltu lähdeviittein aikaisempaan tutkimukseen.
4) Löydä kasapäin faktoja, jotka eivät liittyneet alkuperäiseen aiheeseesi
Päätät rohkeasti etsiä alkuperäistä lähdettä. Lähdeluettelon perusteella
löydät lähteen, johon uudempi tutkimus vetosi. Ihmettelet, mistä
ihmeestä päin kyseistä tutkimusta etsimäsi väittämä on johdettu. Lopulta
löydät tiedon - ja siihen liittyvän lähteen. Jatkaessasi etsintöjä
törmäät ketjuun, jossa etsimäsi väite perustuu yhä aiempaan ja aiempaan
tutkimustietoon. Mutta onhan tärkeää löytää alkuperäinen lähde;
toissijaisten lähteiden käyttöä tulee välttää. Noin tunnin metsästyksen
jälkeen olet tuurilla vihdoin aanut kasaan ensimmäisen lähdeperusteisen
kappaleesi, missä tiedonetsintä ruohonjuuritason nollatutkimuksien
keskeltä söi 90 % ajastasi. On kuitenkin todennäköisempää, että olet kerännyt röykkiöittäin sellaista tietoa kasaan, jolla ei ole mitään tekemistä aiemmin etsimäsi faktan kanssa.
5) Ihmettele, mitä tietoa oikeastaan etsitkään
Ensimmäinen kahvipannu on tyhjennetty, aamupala syöty ja "pitihän se sohvakin nyt pitkästä aikaa imuroida". Olet löytänyt muutaman lähteen, joista löytyy mielestäsi käyttökelpoista informaatiota. Olet siis valmis kirjoittamaan kuolematonta dokumenttiisi. Ainoastaan yksi kysymys kalvaa mieltäsi - mitä alun perin oikeastaan edes halusit tietää?
6) Kirjoita jotain löytämästäsi
Ei voi kuitenkaan tyystin luovuttaa. Tieteellisyyden ja pätevyyden nurkkaan heittäen päätät tuottaa edes jotain intensiivisestä hauki on kala -tiedonetsinnästäsi. On aika avata jokin toinen osa opinnäytetyöstäsi, johon mielestäsi löytämäsi pH:n vaikutus Suku lajiin saattaa liittyä. Jos ei liity, pannaan liittymään. Tärkeintä tässä vaiheessa on, että olet edes jotain saanut työstettyä. Muunlainen ajattelu on masentavaa.
7) Aloita alusta
Olet siis saanut muutaman lauseen kerätyksi kasaan asianmukaisesti perustellen ja omia ajatuksia vältellen. Hienoa, olet toteuttanut tieteellisen tekstin kirjoittamisen periaatteita, joiden toteuttamatta jättäminen kuulostaa vähintään yhtä houkuttelevalta kuin Game of Thronesin kolmoskauden lataaminen torrenttina. Valitettavasti oletat kuitenkin saavasi opinnäytetyöhösi useamman kymmenen sivun mittaiset selonteot liki pitäen turhasta asiasta, jonka olet kuitenkin perustellut johdannossasi ja ympäri kirjoitelmaasi "huomattavan mielenkiintoiseksi" jonkin triviaalin seikan ratkaisun kannalta, jonka niin ikään olet perustellut "voivan tarjota merkittävää hyötyä tutkittaessa [jotain rakkolevien sisäisten toimintaperiaatteiden kyvystä hyödyntää C-38 monityydyttymättömiä rasvahappoja trooppis-antarktisiin olosuhteisiin sopeuduttaessa täysikuun aikaan]".
Edelleen on siis jäljellä muu työ. Tässä vaiheessa valitettavasti kiusallisin piirre opinnäytetyöprosessissa paljastuu. Kun olet hyvää työtä tehden saanut perusteltua hauen tosiaan olevan kala, voitkin aloittaa muiden knoppitietojen, joiden "varmasti tiedät olevan totta, mutta et vaan muista missä kuulit siitä", latelemisen. Pidän sinulle peukkuja, ystäväiseni. Vain alkaen viisituhatta sanaa ja viisitoista opintopistettä (ja tuurilla jopa valmistuminen) on oleva sinun!
KIITOKSET:
Haluaisin erityisesti kiittää, ja samalla omistaa, tämän kiroituksen pullolliselle 14,5 % M. Chapouttieria, jonka nauttiminen suhteellisen lyhyen ajanjakson sisään tarjosi korvaamatonta tukea tämän kirjoituksen aikaansaamiselle.
LÄHTEET
Viitanen, M. 2013. Opinnäytetyön kirjoittamisen vaiheet. Sorsamonin sekasauna [viitattu 6.3.2013]. Saatavissa: http://sorsamoninsekasauna.blogspot.fi/2013/04/opinnaytetyon-kirjoittamisen-vaiheet.html
Viitanen, M. 2013. Tilapäivitys. Facebook [viitattu 6.3.2013]. Saatavissa: http://www.facebook.com/Sorsamon
