Kuusi syytä nauttia talvesta!

Vuoden pisimmän vuodenajan nyt alkaessa nousee taas esiin kahdenlaisia ihmisiä. Ne, joille talvi merkitsee neljä kuukautta kestävää, tauotonta munillepotkimista jäätymis- ja vitutuskuoleman merkeissä, sekä ne toiset. Ne toiset, jotka, jonkinlaisten kokaiininousujen, aivopesun ja reippaan annoksen inhimillistä itsepetosta yhdistelmänä ovat joukkopsykooseissaan tulleet siihen tulokseen, että tämä kaikki olisi jotenkin kivaa. Ei ole. Tällaiset mielipuolimielet ovat toki löytäneet itseään kannustamaan muutamia teoreemia, joilla kilpaa vakuutellaan, kuinka miellyttävää talven tulo on. Ikään kuin luonnonolosuhteet, joiden olemuksesta jokainen kuurapisteen alittava hippunen pyrkii kiljumaan kuolemaa ja sitä, että tällaisissa olosuhteissa ei ole edes tarkoitus elää, olisivat jollain kierolla lailla muuttuneet nautittaviksi. Puoli vuotta kestävän turpasaunan puolestapuhujat tykkäävät mm. kehuskella, kuinka se on niin...


1. Kiva kun on sellasta kirpakkaa pakkasta!

Jotkut nauttivat pakkasesta. Toiset nauttivat rautanaulan asettamisesta ukkovarpaankynnen alle ja senjälkeisestä seinäänpotkimisesta. Talven puolestapuhujat korostavat usein, kuinka miellyttävän virkeän olotilan kylmä ilma aiheuttaa. Nämä eivät ole ilmeisesti niitä ihmisiä, joita vaivaisivat maalliset vaivat, kuten jäätymiskuolema tai hieman arkipäiväisemmin vaikkapa bussipysäkillä värjöttely. Tai kylmä viima, joka jäädyttää nesteet munuaisaltaistakin. Ei, nämä ovat niitä, jotka pyöräilevät metrin kinoksessa näyttämättä edes häiriintyvän (tai huomaavan), ettei sen pitäisi olla edes mahdollista nyt. Vaihtoehtoisesti toki nämä voivat olla niitä ihmisiä, jotka kakskytneljäseitsemän nauttivat sisälle jäämisen mahdollisuuden luksuksesta, mikä viittaa pelottavasti siihen, että kyse on Babylonin rattaita kapuloivista hipeistä. Tietenkinhän <-20 asteen pakkasista valittaminen on pelkkää omaa tyhmyyttä, sillä... 

2. Pitää vaan laittaa tarpeeksi päälle!

Tiesitkö, että ulkona ei tule kylmä, jos pukeutuu tarpeeksi lämpimästi?

Tämä mies ei palele talvella, sillä hän tietää, että silloin on pukeuduttava lämpimästi. "Eikä mennyt pukeutumiseen kuin puoli tuntia!", hän tokaisee maireasti hymyillen.

En ole tähän päivään mennessä nähnyt sellaista pukeutumista, joka kylmimmillä pakkasilla pitäisi koko ruumiin lämpimänä. On aivan sama, monetko tykit jalkoihinsa pukee (edes se yksi pari, mielellään), kaikkia ruumiinosia ei pysty peittämään. Jos ei tarvitsekaan tupakoida tai näpeltää puhelinta sormikuolion pelossa, silti viimeistään kasvot jäävät paljaaksi. Toki, on olemassa kaulaliinoja. Olisiko vielä olemassa sellaisia kaulaliinoja, joihin hengityksesi kosteus ei tartu ja jotka eivät siksi muutu veden eri olomuotojen kohtaamispaikaksi ensimmäisen puolen kilometrin aikana? Toki, on olemassa myös kommandotyyppisiä pipoja. Olisiko vielä sellaisia, jotka eivät hiostaisi tai vähintään kutittaisi naamaasi lailla kupan töölöläisen? Päästään siihen, että liika pukeutuminen muuttuu viimeistään kasvojen kohdalla aivan helvetin epämiellyttäväksi puuhaksi. Ja koetapa muuten lähteä kiireessä.

Riittämättömänoloinenkin vaatetus on kylliksi, jos sattuu olemaan puolisukeltaja. 

Ja muutenkin, "jos laittaa riittävästi päälle, ei ole kylmä"? Eipä näy näitä tyyppejäkään Lahden Karirannassa istumassa siiderit kädessä talviaikaan "riittävästi päällään". Arvaako joku, miksi?

Kylmästähän talvella ei ole toki pakko kärsiä:


3. Voi käpertyä peiton alle kuuman kaakaon kanssa!

Siitä olen samaa mieltä, että paras keino nauttia talvipäivästä on välttää viimeiseen asti kaikenlaista kontaktia sen kanssa. Puolestapuhujan suusta tämä kuulostaa mielenkiintoisemmalta. Keinoksi nauttia talvesta osoittautuu siis se, että hakeudutaankin mahdollisimman lämpimään paikkaan, jottei tarvitse olla kosketuksissa kylmyyden kanssa?

Paukkupakkasilla tämäkään ei onnistuisi.

Tarpeeksi pitkään kestäneiden peitonallekäpertymisten jälkeen on valitettavasti aina pimeä. Mutta hei, onneksi...


4. Pimeys on kaunista!

Kun ensilumi laskeutuu ja tuijottaa utuista, kaupungin valojen purppuroiman taivaan värjäämää maisemaa, jonka tasaista tyyneyttä rikkovat vain hiljalleen satelevat lumihiutaleet, on kaunista, tunnelmallista. Viimeistään kolmannen kuukauden kohdalla tämän pitäisi jo menettää hohtonsa - siihen pisteeseen asti, että se aiheuttaa hermostotuhoa. Usein kuulee harmittelua, kuinka on pimeää aamulla töihin/kouluun lähtiessä ja taas pimeää, kun siirtyy kotiin. Vanha väite, mutta pätee edelleen. Jos haluaisin elää jatkuvan pimeyden keskellä, muuttaisin kellariin. Jatkuva pimeys on lähinnä ahdistavaa ja mikäli sattuu elämään pienenkään säännöllisyyden sävyttämää elämää, jossa arkipäivällä on merkitystä, valoisan ajan viettää todennäköisesti paikassa, jossa päivänvalosta ei pääse juuri nauttimaan.

Eihän pimeydestä kuitenkaan pitäisi olla niin haittaa, koska...

5. Lumi valaisee!

Lumi on siedettävää vain parhaimmillaan - todennäköisesti siis ei ole. On kahdenlaisia talvia. Yhdessä lämpötila pysyy sulamispisteen elämää vähemmän suosivammalla puolella ja pitää lumen maassa. Tällöin lunta sataa lisää... lisää... lisää... ja lisää. Ja sitten tuleekin tammikuu ja lunta vasta sataakin. Ah, sitä tunnetta, kun lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, ja kun ilmiö jatkuu ja lunta tulvillaan on raikas talvisää, myös tiet ovat tulvillaan lunta. Kiitos ainoastaan auraustraktorien epätoivoisen kamppailun ihmiskunnan puolesta jalkakäytävät eivät muutu aivan metsäpolkujen kokoisiksi, mutta ilman kesän jumalaista väliintuloa tämä taistelu hävittäisiin. Toukokuuhun mennessä viimeistään. 

FREEEEDOOOOOOOOM!

Toinen vaihtoehto on maanis-depressiivisen lailla mielialahäiriöisesti ailahteleva lämpömittari, joka ei osaa päättää puoliaan ja joka siksi ajelehtii nollan molemmin puolin. Tällöin vuorotteleva vesi- ja lumisade tekevät kadehdittavan toimivaa yhteistyötä aikaansaadakseen mahdollisimman paljon liukkautta. Liukkauden kaveriksi saattaa myös tulla räntä, joka loskaksi muututtuaan ja sitten jäädyttyään aikaansaa keskiverrolle kävelytielle sellaisen parkourradan, että taksikyyti alkaa kuulostaa houkuttelevalta jopa opiskelijabudjetilla. Jos runsasluminen talvi tekee kulkemisesta rämpimistä, jälkimmäinen vaihtoehto ei kuulosta haastavalta liukkautensa puolesta ainoastaan taitoluistelijoille. Toisaalta, kiireessä kulkevat, alinomaa liukastelevat ihmiset ovat hassuja. 

Totta puhuen en ole onnistunut keksimään, kumpi on talvessa kaameampaa - pimeä ja lumeton vai luminen ja aavistuksen vähemmän pimeä keli. En toisaalta ole myöskään keksinyt, kumman käden irti repiminen sattuisi enemmän.

Vaan onhan talvessa ne ihan oikeat puolensakin. Esimerkiksi on syytä muistaa, että...

6. Aurinkoiset talvipäivät on tosi upeita!

Jos lumettomuus vastaan pimeys muodostaa yhden esimerkin talvesta, joissa kumpikin vaihtoehto kuulostaa yhtä huonolta kuin toinen, toista vastaavaa molempipahempi-vaihtoehtoa edustaa lämpötila. Tyypillisesti menee niin, että lämpötilan lähestyessä nollaa myös sademäärä lisääntyy, mikä edesauttaa kumpaa tahansa edelliskohdassa annetuista talvivaihtoehdoista, kun taas aurinkoinen päivä tarkoittaa yleensä myös kylmää. Niin, kärsiäkö siis kolmatta metriä tupruttavasta lumivyörystä, jossa "voi vaikka sitten hiihtää!", vai sonnustautuako mainittuihin kommandopipoihin, jotta -30 asteen kepeänkuulas pikkupakkanen ei jäädytä silmiä puolitankoon? 

Aurinkoinen ja samalla leuto talvipäivä tarkoittaa yleensä sitä, että talvi on päättymässä. Sellaiset talvipäivät ovat toki mieleen - päästäänpähän ainakin nauttimaan siitä vuodenajasta, jossa ulkonaolo ei ole selviytymistaistelua, ja jossa jalkaanheitetyt sandaalit eivät muuta varpaita smurffeiksi, vaan ovat mitä mainioin jalkasuoja rannalla nautitun kylmän keskioluen kaveriksi.