sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Alkoholi - nykypäivän saatana

Ainahan sitä välillä tulee eteen sellaista, jonka perusteella miettii, pitäisikö johtavatkin virkamiehet altistaa vaalijärjestelmän alle. Viimeisimpänä tällaisena keksintö rajoittaa viski-sanan käyttöä yksityisessä blogissa sen käsitellessä Olut (ja viski-)expo 2014 -tapahtumaa.

Nyt, hei NYT jumalauta. 

Mistä orwellilaisen sunni-islamilaisuuden Mikä-mikä-maasta tämä huolestunut kauhukuva suomalaisten alkoholinkäytöstä ja tarpeesta sen rajoittamiseen oikein sikiää? Miksi ajatellaan, että rajoittamalla sen näkyvyyttä näkö-, saatavuus- ja vitun vesiestein sekä mahdollistamalla sen myynti ainoastaan sellaisiin aikoihin, jolloin ainoastaan työttömät sitä pääsevät ostamaan, tehdään kansasta iloista, hyvinvoivaa ja onnellista sakkia? Mikä seepiavalokuvien aikainen tynnyrinpohjalta tuijottava punapersepaviaanien huutosakki oikein levittelee tätä mielikuvaa, että vaikka suomalainen juo, niin siitähän ei saa ääneen sanoa?

Rasismia vastaan on pyritty kamppailemaan tuomitsemalla räikeimmät nimitykset, ja erimielisyyksiä vallitsee siitäkin, saako sanoa tummaihoinen. Kirosanoja sensuroidaan mahdollisimman ärsyttävän kuuloisilla palosireeniäänillä ja tä*timerkeillä. Missähän vaiheessa alkoholin kanssa tulee vastaavia nimityksiä? 

"Ottaisin yhden kolmos-aikuistenjuoman." 
"Minulle tupla-v-sana jäillä."
"K***upatteri!"

Päihdelinkki toteaa suomalaisesta v***allaläträämisestä seuraavaa:
"Suomalaisten alkoholinkulutus jakautuu erittäin epätasaisesti. Pieni osa ei juo ollenkaan, suuri osa juo vähän, suurin osa kohtuudella ja pieni osa erittäin paljon. -- Väestön kymmenesosa juo -- noin puolet kaikesta kulutetusta alkoholista."
Entäpä ne nuoret? Eiväthän ne muuta teekään kuin do*aa puistoissa ja kuuntelee Steen1ä keskisormet viuhuen? Sama linkki:
"2000-luvulla taas nuorten raittius on lisääntynyt voimakkaasti, ja 14- ja 16-vuotiailla sekä juomistiheys että humalakulutus ovat kääntyneet laskuun."
Ja se ääneensanominen. Ollaan tilanteessa, jossa toisaalta kyllä v***a kulutetaan ja sen parissa viihdytään, mutta jossa toisaalta ylläpidetään kulttuuria, joka ei tahdo muuta salliakaan, koska mielletään, että jos suomalaiselle antaa yhdenkin kaljan, se hyppää putkeen. Lopputulemana kaikki yritetään lakaista maton alle ja hyssytellä jonkinlaisen sanattoman sopimuksen alle. Ei nyt ennen viittä saa juoda, vai oletko alkoholisti? Eihän nyt viikolla voi juoda, vai oletko ALKOHOLISTI? (A-sana?) Jos lounastauolla kävisit kaljalla, saatat päätyä kehityskeskusteluun.

Sitten tietysti se vanha kunnon hinnoittelu ja saatavuus. Kun esimerkiksi erikoisolut maksaa sen helvetin sikspäkin verran pullolta, pitäisikö huolestua enemmän tyypistä, joka ostaa yhden belgialaisen luostarituotteen vai sen Koffin siksarin? Sen Koffin tosin saa haltuunsa vielä sunnuntainakin. Mut jännä juttu, tuo korkea kertakulutus!

Minua ei oikeastaan enää edes kiinnosta, millaisia ongelmia alkoholin ongelmakäytön katsotaan aiheuttavan. Alkoholipolitiikkaa vaikuttaisi Suomessa harjoitettavan vain tasan tarkkaan niiden ongelmakäyttäjien perusteella, jotka ryyppäävät itsensä putkan kautta sairaalaan ja perheensä hankeen, Jokaisesta ei-absolutistista tehdään joku helvetin worst case scenario ja yritetään epätoivon vimmalla kieltää Duff-oluet ja 0,7-volttista simaa vahvempien päihteiden saatavuus, paitsi parillisten viikkojen torstaisin nimismiehen tuvasta etukäteen anottuna. Alkoholipoltiiikan laatijoille ei ole olemassa kohtuudella harmittomasti kuluttavaa. Rajoitukset eivät tee hevonpersettä himoryyppääjälle, mutta vituttavat sen sijaan aivan jokaista, joka haluaisi edes saunakaljansa ostaa.

Sitä paitsi, jos kerran ongelmana on nimenomaan korkeat kertakulutukset, miten helvetissä selitetään se, että viittä vaille yhdeksän rytmiryhmä kaupassa yksissä tuumin päättää, että ostetaan nyt sit kerralla ne mäyräkoirat, niin eipä lopu kesken. SE SAMA PORUKKA ON SIELLÄ VIITTÄ VAILLE KAHDEKSAN, jos kaljaa ei saa enää silloin. Jos myynti loppuu kuudelta, se remmi lähtee kaupasta lavat mukanaan per nokka.

Ja kuinka moni niistä yli suositeltujen rajojen juovistakaan oikeasti aiheuttaa toiminnallaan yhtään mitään haittaa kenellekään? Onhan niitä - se suhteellisen pieni vähemmistö, joka saa yhtä suhteettoman paljon huomiota kuin yksi homeopaatti lääkäreiden keskellä. Taksin penkit siivotaan rahalla ja porttikielto yksittäiseen ravintolaan rauhoittaa käytöstä kummasti. Silti alkoholilainsäädäntöä kiristetään yhtä avokätisesti niin ravintoloiden kuin vähittäismyydyn alkoholin suhteen, ja samaa tahtia tuulettavat liikevaihtoaan niin merimatkailuyrittäjät kuin etelän Viinarannat.

Eli nyt sitä malttia tähän touhuun. Edes hetkeksi, jooko? Tämä jatkuvasti nouseva kieltopolitiikka vaikuttaa vähemmän kansakunnan alkoholinkulutuskäyrään kuin se vaikuttaa sen vitutuskäyrän kasvuun. Minulla alkaa tulla se piste vastaan, missä ihan kiusallanikin dokaan enemmän. Ymmärrän kyllä, että julkinen terveydenhuolto, ja sitä kautta alkoholistin hoitaminen, maksaa, mutta voisiko siihen ongelmakulutukseen yrittää puuttua jotenkin muuten kuin suututtamalla koko mm. minun Facebook-feedini? Silläkin uhalla, että todellisten syiden kitkeminen ei olisi ihan niin helppoa, silläkin uhalla, että ei olisi kaikkein tärkeintä ylläpitää sitä illuusiota, että tehtiinpähän "ainakin jotain".

Vois ottaa viskiä.




torstai 22. toukokuuta 2014

Yhyy, ilmastonmuutos!

Ilmasto muuttuu. Näin ainakin yli 97 % tutkimuksista väittää, ja satunnaisia poikkeustahoja lukuun ottamatta ympäri maailman tiedeyhteisöissä ollaan sitä mieltä, että ihmistoiminnalla on tähän vaikutuksensa. Onneksi kansa ei näin yksinkertaisiin käsienpuristuksiin sorru, vaan tietää, että kyseessä on vain massiivinen huijaus, eikä mitään sittenkään tarvitse tehdä. Tai siis ainakaan siitä ei tarvitse maksaa.
Ei! Älkää uskoko! Veroäyrit!
Vastikään julkaistu Perussuomalaisten julkaisema Kansalaisen direktiiviopas ottaa mm. tähän kantaa. Hienovaraisella huumorilla sävytetty asiantuntijalausunto kertoo, että koko "nk. ilmastotiede" on olemassa vain, jotta miljardeittain verorahoja kulutettaisiin lobbaamalla läpilyötyihin direktiiveihin, josta oletettavasti IPCC:lle, NASA:lle, Maailman ilmatieteelliselle järjestölle, Euroopan geotieteiden unionille ja muille rahanahneille humpuukijärjestöille maksetaan avokätistä provisiota.

Mutta olenko ainoa, jonka mielestä julkinen keskustelu on ottanut aivan väärän linjan? En tarkoita väärällä suoraan sitä, uskooko ilmastonmuutoksen olemassaoloon tai sen antropogeenisyyteen, vaan vaikutuskeinojen kyseenalaisuuteen. 20-50 vuoden sisään on edelleen ehtymässä sellaisia luonnonvaroja kuin öljy, puhdas vesi tai maataloudelle tärkeä fosfori - puhumattakaan itse ihmiskunnasta, joka paitsi kasvaa määrältään, myös  kuluttaa suhteessa enemmän henkeä kohden kuin aiemmin.  

Uskoipa ilmaston muuttuvan tai ei, maailma on muuttumassa. Minä olen huolissani siitä, että vaihtoehtoisten energianmuotojen ja luonnonvarojen uusiokäytön lisäämisen keskustelu on rahan myötä juoksuhaudoittunut. Olen huolissani siitä, että puurot ja vellit ovat menneet sekaisin - ilmastonmuutos virheellisesti assosioidaan tarkoittamaan samaa kuin tarve aineen ja energian kierrätykselle, vaikka ne eivät ole toisiaan poissulkevia.

Aiheesta on tullut poliittinen arvokysymys, joka jakaa ihmisiä. Muutos ei yleensäkään sovellu hyvin ihmisluontoon, ja kun argumentoinnissa puolesta ja vastaan tullaan loppujen lopuksi kustannuskysymyksiin, on suorastaan rauhoittavaa ajatella, että asiasta ei tarvitsekaan välittää.

Kustannusten ohella muutos synnyttää myös työpaikkoja. Kiina sijoittaa seuraavan 15 vuoden aikana 275 miljardia euroa ympäristöteknologiaan. Tässä olisi myös suomalaiselle ympäristötekniselle osaamiselle oivallinen kohde, etenkin kun Kiinaakin kiinnostaa. On lyhytjänteistä ajatella, että koko pyrkimys pidentää ihmiskunnan pärjäämistä tinkimättä hyvinvoinnista voidaan teilata niiden kuuluisien tulevien sukupolvien murheeksi.

Jos annettaisiin viherpiiperrysskeptikoiden myhäillä nyt siitä, miten eivät onnistuneet viherpiipertäjät lobbaamaan verorahoja huuhaahansa, nämä samat tarpeet nousevat joka tapauksessa esiin parinkymmenen vuoden sisällä. Ja silloin hinta on moninkertainen. Jokainen, joka on ollut hetkellisestikään tekemisissä tieteen kanssa, ymmärtää, että uutta, teknillis-taloudellisesti toteutuskelpoista tekniikkaa, joka vielä kyetään oikeasti ottamaan käyttöön, ei "vaan keksitä" ilman vuosia kestävää rinnakkaistutkimista ja rahoitusta.

Yritetäänkö siis, jooko, olla kyseenalaistamatta koko kestävän kehityksen ajattelutapaa perustuen siihen, mitä naapurin Kolehmainen sanoi ilmastonmuutoksesta.

©Joel Pett