Kuusi syytä nauttia talvesta!

Vuoden pisimmän vuodenajan nyt alkaessa nousee taas esiin kahdenlaisia ihmisiä. Ne, joille talvi merkitsee neljä kuukautta kestävää, tauotonta munillepotkimista jäätymis- ja vitutuskuoleman merkeissä, sekä ne toiset. Ne toiset, jotka, jonkinlaisten kokaiininousujen, aivopesun ja reippaan annoksen inhimillistä itsepetosta yhdistelmänä ovat joukkopsykooseissaan tulleet siihen tulokseen, että tämä kaikki olisi jotenkin kivaa. Ei ole. Tällaiset mielipuolimielet ovat toki löytäneet itseään kannustamaan muutamia teoreemia, joilla kilpaa vakuutellaan, kuinka miellyttävää talven tulo on. Ikään kuin luonnonolosuhteet, joiden olemuksesta jokainen kuurapisteen alittava hippunen pyrkii kiljumaan kuolemaa ja sitä, että tällaisissa olosuhteissa ei ole edes tarkoitus elää, olisivat jollain kierolla lailla muuttuneet nautittaviksi. Puoli vuotta kestävän turpasaunan puolestapuhujat tykkäävät mm. kehuskella, kuinka se on niin...


1. Kiva kun on sellasta kirpakkaa pakkasta!

Jotkut nauttivat pakkasesta. Toiset nauttivat rautanaulan asettamisesta ukkovarpaankynnen alle ja senjälkeisestä seinäänpotkimisesta. Talven puolestapuhujat korostavat usein, kuinka miellyttävän virkeän olotilan kylmä ilma aiheuttaa. Nämä eivät ole ilmeisesti niitä ihmisiä, joita vaivaisivat maalliset vaivat, kuten jäätymiskuolema tai hieman arkipäiväisemmin vaikkapa bussipysäkillä värjöttely. Tai kylmä viima, joka jäädyttää nesteet munuaisaltaistakin. Ei, nämä ovat niitä, jotka pyöräilevät metrin kinoksessa näyttämättä edes häiriintyvän (tai huomaavan), ettei sen pitäisi olla edes mahdollista nyt. Vaihtoehtoisesti toki nämä voivat olla niitä ihmisiä, jotka kakskytneljäseitsemän nauttivat sisälle jäämisen mahdollisuuden luksuksesta, mikä viittaa pelottavasti siihen, että kyse on Babylonin rattaita kapuloivista hipeistä. Tietenkinhän <-20 asteen pakkasista valittaminen on pelkkää omaa tyhmyyttä, sillä... 

2. Pitää vaan laittaa tarpeeksi päälle!

Tiesitkö, että ulkona ei tule kylmä, jos pukeutuu tarpeeksi lämpimästi?

Tämä mies ei palele talvella, sillä hän tietää, että silloin on pukeuduttava lämpimästi. "Eikä mennyt pukeutumiseen kuin puoli tuntia!", hän tokaisee maireasti hymyillen.

En ole tähän päivään mennessä nähnyt sellaista pukeutumista, joka kylmimmillä pakkasilla pitäisi koko ruumiin lämpimänä. On aivan sama, monetko tykit jalkoihinsa pukee (edes se yksi pari, mielellään), kaikkia ruumiinosia ei pysty peittämään. Jos ei tarvitsekaan tupakoida tai näpeltää puhelinta sormikuolion pelossa, silti viimeistään kasvot jäävät paljaaksi. Toki, on olemassa kaulaliinoja. Olisiko vielä olemassa sellaisia kaulaliinoja, joihin hengityksesi kosteus ei tartu ja jotka eivät siksi muutu veden eri olomuotojen kohtaamispaikaksi ensimmäisen puolen kilometrin aikana? Toki, on olemassa myös kommandotyyppisiä pipoja. Olisiko vielä sellaisia, jotka eivät hiostaisi tai vähintään kutittaisi naamaasi lailla kupan töölöläisen? Päästään siihen, että liika pukeutuminen muuttuu viimeistään kasvojen kohdalla aivan helvetin epämiellyttäväksi puuhaksi. Ja koetapa muuten lähteä kiireessä.

Riittämättömänoloinenkin vaatetus on kylliksi, jos sattuu olemaan puolisukeltaja. 

Ja muutenkin, "jos laittaa riittävästi päälle, ei ole kylmä"? Eipä näy näitä tyyppejäkään Lahden Karirannassa istumassa siiderit kädessä talviaikaan "riittävästi päällään". Arvaako joku, miksi?

Kylmästähän talvella ei ole toki pakko kärsiä:


3. Voi käpertyä peiton alle kuuman kaakaon kanssa!

Siitä olen samaa mieltä, että paras keino nauttia talvipäivästä on välttää viimeiseen asti kaikenlaista kontaktia sen kanssa. Puolestapuhujan suusta tämä kuulostaa mielenkiintoisemmalta. Keinoksi nauttia talvesta osoittautuu siis se, että hakeudutaankin mahdollisimman lämpimään paikkaan, jottei tarvitse olla kosketuksissa kylmyyden kanssa?

Paukkupakkasilla tämäkään ei onnistuisi.

Tarpeeksi pitkään kestäneiden peitonallekäpertymisten jälkeen on valitettavasti aina pimeä. Mutta hei, onneksi...


4. Pimeys on kaunista!

Kun ensilumi laskeutuu ja tuijottaa utuista, kaupungin valojen purppuroiman taivaan värjäämää maisemaa, jonka tasaista tyyneyttä rikkovat vain hiljalleen satelevat lumihiutaleet, on kaunista, tunnelmallista. Viimeistään kolmannen kuukauden kohdalla tämän pitäisi jo menettää hohtonsa - siihen pisteeseen asti, että se aiheuttaa hermostotuhoa. Usein kuulee harmittelua, kuinka on pimeää aamulla töihin/kouluun lähtiessä ja taas pimeää, kun siirtyy kotiin. Vanha väite, mutta pätee edelleen. Jos haluaisin elää jatkuvan pimeyden keskellä, muuttaisin kellariin. Jatkuva pimeys on lähinnä ahdistavaa ja mikäli sattuu elämään pienenkään säännöllisyyden sävyttämää elämää, jossa arkipäivällä on merkitystä, valoisan ajan viettää todennäköisesti paikassa, jossa päivänvalosta ei pääse juuri nauttimaan.

Eihän pimeydestä kuitenkaan pitäisi olla niin haittaa, koska...

5. Lumi valaisee!

Lumi on siedettävää vain parhaimmillaan - todennäköisesti siis ei ole. On kahdenlaisia talvia. Yhdessä lämpötila pysyy sulamispisteen elämää vähemmän suosivammalla puolella ja pitää lumen maassa. Tällöin lunta sataa lisää... lisää... lisää... ja lisää. Ja sitten tuleekin tammikuu ja lunta vasta sataakin. Ah, sitä tunnetta, kun lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, ja kun ilmiö jatkuu ja lunta tulvillaan on raikas talvisää, myös tiet ovat tulvillaan lunta. Kiitos ainoastaan auraustraktorien epätoivoisen kamppailun ihmiskunnan puolesta jalkakäytävät eivät muutu aivan metsäpolkujen kokoisiksi, mutta ilman kesän jumalaista väliintuloa tämä taistelu hävittäisiin. Toukokuuhun mennessä viimeistään. 

FREEEEDOOOOOOOOM!

Toinen vaihtoehto on maanis-depressiivisen lailla mielialahäiriöisesti ailahteleva lämpömittari, joka ei osaa päättää puoliaan ja joka siksi ajelehtii nollan molemmin puolin. Tällöin vuorotteleva vesi- ja lumisade tekevät kadehdittavan toimivaa yhteistyötä aikaansaadakseen mahdollisimman paljon liukkautta. Liukkauden kaveriksi saattaa myös tulla räntä, joka loskaksi muututtuaan ja sitten jäädyttyään aikaansaa keskiverrolle kävelytielle sellaisen parkourradan, että taksikyyti alkaa kuulostaa houkuttelevalta jopa opiskelijabudjetilla. Jos runsasluminen talvi tekee kulkemisesta rämpimistä, jälkimmäinen vaihtoehto ei kuulosta haastavalta liukkautensa puolesta ainoastaan taitoluistelijoille. Toisaalta, kiireessä kulkevat, alinomaa liukastelevat ihmiset ovat hassuja. 

Totta puhuen en ole onnistunut keksimään, kumpi on talvessa kaameampaa - pimeä ja lumeton vai luminen ja aavistuksen vähemmän pimeä keli. En toisaalta ole myöskään keksinyt, kumman käden irti repiminen sattuisi enemmän.

Vaan onhan talvessa ne ihan oikeat puolensakin. Esimerkiksi on syytä muistaa, että...

6. Aurinkoiset talvipäivät on tosi upeita!

Jos lumettomuus vastaan pimeys muodostaa yhden esimerkin talvesta, joissa kumpikin vaihtoehto kuulostaa yhtä huonolta kuin toinen, toista vastaavaa molempipahempi-vaihtoehtoa edustaa lämpötila. Tyypillisesti menee niin, että lämpötilan lähestyessä nollaa myös sademäärä lisääntyy, mikä edesauttaa kumpaa tahansa edelliskohdassa annetuista talvivaihtoehdoista, kun taas aurinkoinen päivä tarkoittaa yleensä myös kylmää. Niin, kärsiäkö siis kolmatta metriä tupruttavasta lumivyörystä, jossa "voi vaikka sitten hiihtää!", vai sonnustautuako mainittuihin kommandopipoihin, jotta -30 asteen kepeänkuulas pikkupakkanen ei jäädytä silmiä puolitankoon? 

Aurinkoinen ja samalla leuto talvipäivä tarkoittaa yleensä sitä, että talvi on päättymässä. Sellaiset talvipäivät ovat toki mieleen - päästäänpähän ainakin nauttimaan siitä vuodenajasta, jossa ulkonaolo ei ole selviytymistaistelua, ja jossa jalkaanheitetyt sandaalit eivät muuta varpaita smurffeiksi, vaan ovat mitä mainioin jalkasuoja rannalla nautitun kylmän keskioluen kaveriksi. 

Super Mario Bros. 3 on huono peli

Uutiskatsaus: ihmiset arvostavat asioita. Jos puhutaan populaarikulttuurin mistä tahansa alakategoriasta, törmätään tietynlaiseen idoli-ilmiöön, jonka kohde vaihtelee, olemassaolo ei. Tämän huomaa, kun joskus ajautuu keskustelemaan jostakin populaarikulttuuriin liittyvästä ilmiöstä. Aina kyse ei ole väittelystäkään, mutta tällöinkin taustalla vaikuttavat ajatusmallit kulkevat yleensä yhtä kaavamaisesti samoja ratoja kuin Z-juna.

Idoli-ilmiöön kiteytyvät ne alakategoriset kohteet, joista ilmeisesti kuuluu pitää. Riippumatta aihealueesta yhdistävänä tekijänä on se, että se on syntynyt aikoina ammoisina ja jonkakaltaisia ei ainakaan enää nykyisin tehdä. Mitäpä siis tarkoitan?

Katsotko elokuvia? Kai olet nähnyt [tähän elokuva, joka on tullut viimeistään vuonna 1969], Citizen Kane on niinku paras elokuva ikinä, kato vaikka Rotten Tomatoesista! Ja jos et ole nähnyt Kummisetää, et edes saa katsoa elokuvia.

Katsotko TV-sarjoja ja tykkäät sci-fistä? Onko muka olemassa muita sarjoja kuin Twilight Zone? 

Kuunteletko musiikkia? Ai metallipainotteisesti? Kai nyt sentään mielestäsi The Doors on heveintä shittiä ikinä ja Rollareihin verrattuna kaikki nykyajan liimaletit soittaa ihan nössöä paskamusaa?

Pelaatko? Kai nyt sun lempipeli on joko Super Mario Bros 3 tai Final Fantasy VII! Oletko pelannut WoWia? Kai sulla on kaikki achievementit, kuusi level 90 hahmoa, kaikilla viidet eri T20 panssarit ja tekee ainaki 800k dps? 

Eikö/etkö? Miten ei voi olla! 

Vastaavasti on olemassa kohteita, joista ei kuulu pitää.

Elokuvat? Tykkäsitkö muka Transformers: Revenge of the Fallenista, sehän sai vain 39 pistettä Metacriticissä! Ja Twilight? When I was young, vampires used to suck blood, not dick, höhöhö.

TV-sarjat? No X-filesin eka tuotantokausi oli vielä ihan ok, muuten täyttä paskaa. Hyi vittu Lost! Simpsonitkin lakkasi olemasta hauska sarja toisen jakson kohdalla.

Musiikki? Vai mitä, että kaikki muut paitsi ensimmäinen Metallican levy on hirveintä paskaa, jota maan päälle on suollettu ja Ride the Lightningkin oli vain "ihan ok"? Ja miten edes "voit kuunnella Robinia ennemmin ku turpaasi otat"? Sehän ON huono! 

Pelit? Eihän viimeiseen viiteentoista vuoteen ole tullut yhtään hyvää peliä! Kyllä kuuluisi edelleenkin ensimmäisen PlayStationin olla uusin pelikonsoli kotona ja mielellään tahkota vain Atarin pelejä, niissä sentään oli sitä jotain!

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä asennetta, miten jostakin kuuluu tykätä. Nähdäkseni pop-kulttuurin ensisijainen tarkoitus on olla viihteenmuoto, silti monille se näyttäytyy osittain statussymbolina, osittain kilpailuna siitä, kenellä on aidoin ja alkuperäisin arvostuksenkohde listallaan. Ikään kuin vaikkapa musiikki olisi keksitty sukupolvi sitten. Jos esimerkiksi kuuntelee jotakin musiikkisuuntausta, täytyykö ensimmäisenä ryhtyä tekemään tutkimusta siitä, mitä artisteja tulee kuunnella ja miten ne vain kuuluu tietää ja niistä pitää tykätä, koska ovat vaikuttaneet niin paljon nykyajan musiikkiin, jota ei edes olisi olemassa ilman Elvistä yms. Entä muuttuvatko elokuvat teknisen suorituskyvyn kehityksen myötä vain huonompaan suuntaan? Ovatko vanhat elokuvat oikeasti niin hyviä, vaikka isäsi sinulle niin kertoi näyttäessään "vanhan kunnon pätkän" silloin pienenä? Vaikka uudempi saisikin vaikutteita vanhemmasta, ei kyse ole jatkosarjasta.

Voi arvostaa, ja jos sattuukin pitämään klassikoista, ei se huono piirre ole millään tavalla. Niiden tuntemisen ja ihailun tuskin kuitenkaan tarvitsee olla perusedellytys. 

Ilmaston lämpeneminen johtuukin maalämpöpumpuista?

Puolakan Ritva, länsimaisen ajattelijakaartitaivaan nouseva tähti, avasi silmäni rohkeilla mielipiteillään ja uskalluksellaan pohtia asiallisesti perimmäisiä syitä mannerlaattojen liikkeeseen.

Mannerlaatathan ovat maata. Ja kommenttien perusteella maan sisällä, siellä alapuolella siis, joidenkin konvektio-isostasia-ekstasiajuttujen takia on vissiin vielä lämpimämpi. Uraani taisi liittyä kanssa jotenkin, olisko ollut tuolla ydinvoimalalla jotain tekemistä senkin kanssa? Maastahan nykyään pumpataan kovasti lämpöä, esimerkiksi leudontamaan kylmiä pohjoisia talviamme. On siis rakennettu uusi hieno keksintö, maalämpöpumppu, joka pumppaa lämpöä pois maasta ilman, että kylmää pumpattaisiin takaisin. Tämä aiheuttaa epätasapainon, jonka päätän nyt selittää tarkemmin.

Niille, jotka eivät tiedä, logiikka on seuraava: Maan sisällä olevaa lämpöä pumpataan pitkittäis- tai pystykaivojen avulla putkeen, joka johtaa taloon, joka lämpeää lämmön vaikutuksesta. Tämän lämpimän ilmanhan kuitenkin täytyy johtua jonnekin sieltä talosta, sillä johan maalaisjärki sen sanoo, että jos sitä lämmintä ilmaa tulisi koko ajan lisää edellisen poistumatta, talo muuttuisi kuumaksi kuin sauna. Lisäksi tyhmempikin tietää, että talot, etenkin vanhat sellaiset, ovat tiivistyksiltään heikkotasoisia ja lämpö karkaa harakoille.

Harakat eivät ole muuttolintuja, joten harakat vievät lämpimän ilman vain siihen paikkaan, jossa ne ovat. Aivan, juuri sinne kylmään ilmaan, jossa näitä lämpöpumppuja ylipäänsä tarvitaan.

Samaan aikaan viime aikoina on tapahtunut yhtäkkiä ilmastonmuutos. Muistaako joku, että kultaisella 60-luvulla alakoulussa olisi tarvinnut pelätä, tuleeko sitä valkeaa joulua edes? Sehän oli itsestäänselvää. Sitten viime aikoina, ihan parissa vuosikymmenessä, jotenkin on alkanut tälläinen uhkakuva piillä ilmassa. Samaan aikaan ovat lisääntyneet myös - aivan oikein - maalämpöpumput.

Senhän sanoo maalaisjärkikin, että jos ilmasto lämpeää samaan aikaan kun maalämpöpumput yleistyvät, niillä täytyy olla yhteys. Eikö tälle asialle olisi nyt viimein syytä tehdä jotain, vai onko ihmisen ahneus tosiaan niin rajaton, että lämmittää ilmastoa, pumppaa öljyä ja haluaa vielä pitää itsellään itsekkäästi täysin sisällöstä riippumattoman sanan- ja ilmaisunvapauden?

Ehdotankin välitöntä lämpöpumppujen kieltämistä.

Muistakaa, että trollaavista kommenteista pääsette syömään banaania.

"Miltä susta Markku tuntuu olla Ghanassa?"

Ajattelin ihan piruuttani, pyydettynä kuvata tuntojani Ghanasta pienen Facebookista copypastetun tekstinpätkän avulla:

Markku Viitanen

• Tulihan se puolenvälin etappi vastaan! Sit enää toinen samanlainen ja Suomi kutsuu.

  • • 
      

      Ayla Dinçay vaikuttas et oot saanu tarpeekses!
      
    • 
      

      Markku Viitanen Onko tämä totta. :o
      
    • 
      

      Ayla Dinçay mutta miksi? onks kaikki muutkin? :D
      
    • 
      

      Markku Viitanen Tää on vähän tällänen et puolet sitä mieltä, puolet tykkää, yksi neutraali. :D
      
    • 
      

      Ayla Dinçay jaa. osaan ehkä arvata.
      
    • 
      

      Markku Viitanen Onhan tää pirun siistii, mut toi pahin intofiilis ehkä kuolee jo puolentoista kuukauden aikana ja sit alkaa vaan hajoileen tohon paikalliseen tyontekomoraaliin ja kommunikaatiotapaan. :D
    • 
      

      Ayla Dinçay ‎:D
      
    • 
      

      Markku Viitanen ‎"Are you coming?" "Thank you :)" "Uhh, that was a question." "Ok. :)"
      
    • 
      

      Ayla Dinçay no voi teitä. mua ei kyl haittais afrikkalainen/intialainen työmoraali, oon ihan väsy jo 1,5 viikon jälkeen :D
      
    • 
      

      Markku Viitanen No näähän on sellasia et ne saa kyl aikaseks juttuja - mut yritäpä liikkua aikataululla. :P
      
    • 
      

      Markku Viitanen Niinku et ensin oot sopinu tapaamisen vaiks kaheksaks, sit sun pitää odotella yhtä tyyppiä jonku tunnin ja sen jälkeen se tulee paikalle ilmoittamaan et en pysty tulee, sit meet ilman sitä tyyppiä ja mitään ei saada aikaan koska kaikki on jo lähteny menee.
    • 
      

      Markku Viitanen Ja yritäpä saada näiltä sellasta irti ku suhteellisuudentaju.
      
    • 
      

      Markku Viitanen ‎"Give me fifteen minutes" --> Tunti.
      
    • 
      

      Ayla Dinçay patoumat valloilleen! no, jos oot joskus töissä kv-työyhteisössä ni tosta on ehkä hyötyä!
      
    • 
      

      Markku Viitanen Joo en oo :D
      
    • 
      

      Ayla Dinçay teiä pitäs pitää blogii. lukisin!
      
    • 
      

      Markku Viitanen Tai sit tää pitää nauttia sellasissa pienissä palasissa.
    • 
      

      Markku Viitanen Vois pitää. Siellä olis sit kaikenlaista.
    • 
      

      Ayla Dinçay niipä. mul on ikävä sellast perisuomalaista hajoiluu! turkkilaiset ei hajoile, ne vaa suuttuu.
    • 
      

      Markku Viitanen Joo, ku täällä melkein sairaalassakin kysyttäessä how are you pitäis vastata et "oh, fine! That's why I'm bleeding to death on the verge of decapitation here and with a fever higher than the average Finnish sauna! How do you THINK I'm doing!"
    • 
      

      Markku Viitanen Suomalaiselta ku kysyy et mitä sille kuuluu ni se ainaki vastaa totuudenmukasesti, ei oo vaan sellanen mantra :D
    • 
      

      Ayla Dinçay ‎"vittu ku vituttaa"
    • 
      

      Markku Viitanen Ja sit puhelinkeskustelut. Ku murre on jo valmiiks jotain, joka tyrmää tehokkaasti ku talonmurskauspallo naamassa, ni voi kuvitella millasta on ku tyypin kanssa puhuu puhelimessa ja se päättää ottaa puheeseensa vielä tuplavaihteen päälle.
    • 
      

      Pyry Kontio ‎"Are you coming?" "Thank you :)" "Uhh, that was a question." "Ok. :)" <- Siis what, se afrikkalainen osapuoli kiittää? Miks? Niinku että kiitos kutsusta vai (, mutta jätänpä sanomatta noudatanko sitä vai en :--))))
      

       

      Markku Viitanen Pyry, ei ku se ei vaan ymmärtäny mitä sille sano mut ei viitti nyt turhaan sitä sanoakaan.
    • 
      

      Markku Viitanen Nii, ja nyt ymmärtää millaista on olla julkkis. Ei voi kävellä viittäkytä metriä ulkona ettei joku olis hokemassa "jevu :OO" ja se ei muuten jätä sua rauhaan vaan juoksee sun perässä, kunnes vastaat sille. Osa niistä on lapsia. Osa. Sit on näitä aikuisia miehiä jotka on kans samaa hokemassa. Toinen vaihtoehto on hypätä silmille ja hokea "I wanna be your friend, give me your number!"
    • 
      

      Markku Viitanen No en nyt anna sulle numeroo kuule, enkä muuten tunne sua muutenkaan, et meehän vaikka kattomaan nurkan taakse, ootko sä siellä!
    • 
      

      Markku Viitanen Ja sit rahankerjääjät tietty oma juttunsa. Ei muuten heru senttiäkään, ttu.
    • 
      

      Markku Viitanen Ja ihan sokerina pohjalla nuo maissimyyjät. Sato tai paisto, syrjäkuja tai suurtie, siellä kipittelee keskimääräistä tukevammat tädit isot maissikasat pään päällä ja huutaa JEEEEEP JEP JEP JEP JJJEPP
    • 
      

      Markku Viitanen Jos kuulen sitä vielä pitkäänkin, todnäk sekoan ja joku Corn Flakes -paketti päässäni meen tekee samaa.
    • 
      

      Markku Viitanen Ja musiikki. VOIKO OLLA MAHDOLLISTA, et kokonaisen maan musiikkikanta on autotunetettua tanssimusaa ja jeesusreggaeta. On muuten ihana viettää kokonainen viikonloppu kotona, kun naapurissa raikaa aamuseitsemästä kahteentoista yollä tsiisusreggay taukoamatta. Siihen päälle vielä se, et jotkut on hommanneet jotain kovaa pamahtavia räjähteitä ja yrität nukkua siinä sitten. Niin, ja nuo on siis hautajaismenot.
    • 
      

      Markku Viitanen Ja ne hautajaisethan kestää vittu kolme vuorokautta.
      
    • 
      

      Markku Viitanen Sit nämä jeesusreggaebiisit kestää sellaset 10 minuuttia jokainen, sisältää sellaisten tyyppien syntikkasooloja, joita ei olis pitäny päästää koskemaan edes rytmikapuloihin, ja ne soolot on sellasia Dragonforcen perussoolojen mittasia.
    • 
      

      Markku Viitanen Suositut autotunebiisit? Niitä on sellaset kymmenen kokonaisuudessaan ja nehän sit raikaa turuilla ja kunnailla. Osaan ne ehkä jo ulkoa, enkä osaa puhua paikallista kieltä.
    • 
      

      Markku Viitanen Muutenki sellasta ku taustamusiikki ei tässä paikassa oikein ole. Kaiken pitää päästää ääntä ja sen pitää päästää sitä niin paljon kuin vanhuuttaan särisevistä 80-luvun Akai-kaiuttimista vain vielä desibelejä lähtee.
      
      
      Päivitetään vielä hieman ruuasta. Paikalliset nauttii ehkä kahta eri ruokalajia ja mikäli meet tekemään sen virheen, että tilaat lihaa, saat joko sen eläimen irtirevittyä nahkaa lautaselles, sen elukan pääkallon tai parhaassa tapauksessa molemmat. Jos tilaat salaattia, saat salmonellan tai ruokamyrkytyksen. Täälläolon jälkeen en koskekaan riisiin ja kanaan, sen verran paljon sillä on tullut kituutettua, kun ei tuota muuta ruokaa saa menemään alas, tai jos saa, liikenteeestä tulee nopeasti kaksisuuntaista.
      
      [UPDATE 5.7.2012]
      
      
      

      • Markku Viitanen Mainitsinkos vielä muuten joka aamu naapurikirkkoon kokoontuvasta torvisoittokunnasta? Minä en ole koskenu edes trumpettiin ja epäilen osaavani soittaa en ainakaan huonommin ku nuo. Ehkä ne luottaa siihen, et joku päivä ne vahingossa tuottaa kaksi peräkkäistä harmonista sointua samalla tavalla ku siinä apinoita, kirjoituskoneita, rajattomasti aikaa ja Shakespearen tuotannon käsittävässä vertauskuvassa.
      • Lisäksi on tuo liikenne. Jos tässä maassa on olemassa erilliset liikennesäännöt, niitä ei ainakaan ole saatettu tietoisuuteen missään autokoulussa, joita muuten niin ikään täällä ei kannata ajatuksella lähteä etsimään. Joka ikinen tienristeys aiheuttaa elämän vilinän silmien edessä ja se leffa alkaa olla nähty jo kyllästymiseen asti (jotain apua mahdollista elämäkertaa kirjoittaessa?). Liikennevaloja yllätys yllätys on, mut niiden merkitys mihinkään on lähinnä näennäinen. Jos siis Suomessa on opetettu, ettei niihinkään kannata luottaa sataprosenttisesti, niin täällä niitä ei periaatteessa kannata edes katsella - ihan vaan, jotta valppausaste ei herpaannu hetkeksikään. 

       

      Enkä ole nähnyt muuten yhtään maata, jossa olisi takseja niin paljon kuin täällä. Hintaluokka on onneksi tuon ahkeran kilpailun seurauksena poljettu niin matalalle, että Suomessa edes siihen hintaan, mitä täällä pidettäisiin törkeänä jopa turistikusetuksessa, ei taksikuski avaisi koko pirssinsä ovea. Suomessa tosin ei ole yleensä pelkoa siitä, että taksi sammuu pysähdyttyään esim. ruuhkaisaan risteykseen, jossa alkava torvien monitahtikuoro päihittää mennen tullen sen aiemmin mainitun kirkon torvikomppanian.

       

      Ja noi torvet nyt muutenkin. Jos tien vieressä kuluu viisi sekuntia ilman, että sellainen soi (täällä on muuten kustomoitujakin ääniä niissä), sijaitsee se tie todennäköisesti keskellä metsää. Epäilen lisäksi, että Ghana on se maa, johon valtamerilaivojen sumutorvet tulevat kuolemaan. Niiden eläkepäivät kuluvat nimittäin rattoisasti paikallisten kuorma-autojen ja bussien etuosassa ja sellainen kun suhahtaa ohi, kannattaa toivoa, ettei turistiripuli ole voimakkaimmillaan, ellei sitten kanna varavaatekertaa mukanaan.

       

      
      

Päänsisäinen pääsiäinen

Nyt se on vihdoinkin ratkennut - kristinuskon todellinen perusta. Tulin pohtineeksi asiaa taannoin ja yhtäkkiä kaikki oli selvää. Kaikki - paitsi se Jeesuksen pääsiäinen. Se ei ollut selvä. Päin vastoin, piti ihan hattua nostaa, kun hoksasi millaisella mentaliteetilla taannoisessa Israelissa on osattu viettää keväänajan juhlapyhiä.

Tiedättehän, kaikilla on kaverinkaveri-tarinoita. Senkokoisessa porukassa on ehditty tehdäy vaikka mitä - juostu pää edellä bajamajaan, juotu viinapullo ykkösellä, rynkytetty poliisiaseman ovia vaatien pääsyä putkaan nukkumaan, oltu krapulassa aivan vannotusti pari viikkoa. Väitänpä kuitenkin, että yksikään näistä tarinoista ei ole voinut voittaa kiirastorstain bileitä. 

Ajatelkaahan Jeesus-jäbää. Jos pystyy muuttamaan veden viiniksi, on täytynyt olla melkoinen juhlakalu jokaisissa bileissä kalsarikänneistä polttareihin. 

Siis veden viiniksi.

Näissä bileissä ei tarvinnut lähteä baarijatkoille.

Tässäpä siis Markun evankeliumi, eli Jeesuksen vaiheet parisen tuhatta vuotta takaperin.

Kiirastorstai:

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Seurapiireissä Bacchuksen tietä kulkevan juhlakalun pitkään jatkuneet erimielisyydet viranomaisten kanssa olivat alkaneet kärjistyä ja kiinnijäämisen mahdollisuus alkoi jo kuumottaa. Olihan mies sentään kopioinut laittomasti ruokatarvikkeita jakaen niitä kansalle ilmaiseksi, parantanut sokeita ja rampoja sekä tietenkin valmistanut luvatta kotioloissa viiniä. Paikallinen panimoliitto, lääkäriliitto ja kokkien tekijänoikeusjärjestö Höystö ry (joidenkin tietojen mukaan Juusto ry) olivat vaatineet ukon päätä vadille jo pidemmän aikaa. Niinpä Jeesus tarvitsi irtioton arjesta.

"Nyt juhlimma, kuni se kerta viimeinen konsaan oisi!", huikkasi iloisille veikoille juhlakalumme, ja kohotti pikariaan. Illan tapahtumista ei ole saatu aivan selvää kuvaa, vaikka neljä juhlakalumme opissa ollutta, aloittelevaa seurapiirien kermakukkoa yrittikin parhaansa mukaan muistella. Ilmeisesti kuitenkin illan aikana juhlakalulle ja eräälle tämän kisällille oli syntynyt erimielisyyksiä anniskelupassin myöntämisestä. 

Vaikka raportit eivät sitä kerrokaan, epäilen yön pikkutunteina syntyneen hulppean idean. 

"Hoi veikkoset, miks' suotta tät' viintä kurkkuumma kaadamma, kun yks kelpo veikkonen kerta paikalla on! Jos vettä hän viiniksi muuntaa saattaa, eikö hän veremm'kin taipumaan saa!", muuan paikalla olleista keksi.

Ymmärrämme, että jos tavallinen ihminen pääsee hengestään veren alkoholipitoisuuden ollessa vielä muutaman promillen luokkaa, niin jos se veri muutetaankin, sanotaan vaikka 12 %:ksi cabernet sauvignoniksi, ei seuraavana aamuna muutama Jaffa-pullo tai alakerran kantaraflasta tilattu pitsa oloa paranna. Olo onkin siis ehkä ollut...

Pitkäperjantai:

Klo 12:00

Vieläkin kännissä, hellurei!

Klo 13:00

Vois käydä kessulla. Ehkä se vähän piristäis.

Klo 13:10

Nyt... nyt ei tunnu kyl...

Klo 15:00

APUA

Klo 16:00 

Ei ei ei... Pakko tilaa pitsa... ai saatana että sattuu...

Tähän olotilaan ei auta pekonikaan.

Klo 17:00

Vittuku sekään pysyny sisällä.

Klo 18:00 

Ei saatana mää kuolen... Tuntuu ku vittu heitettäs kivillä ja kaikki vaan huutais.

Klo 19:00

Pää painaa tonnin. Ei hel... tuntuu ku olis joku kymmenien kilojen taakka selässä...

Klo 20:00

Ei... ei tästä tuu mitään... olo on ku ristiinnaulitullaaaargh!

Klo 21:00

Mä kuolen... mä niin kuolen... en liiku mihinkään koko viikonloppuna, ainakaan kolmeen päivään. Tähän loppu ihan oikeesti meitsin dokaaminen. Ei enää ikinä, ees alkoholitonta.

Kuolema tuntui todennäköiseltä varmasti myös tuttaville, sillä mies tuskin hengitti.

"Aivan kuolleelta vaikutti. Tosta se ei liiku mihinkään!", totesi nimettömänä pysytellyt todistaja Urpo Jehova.

Niinpä hämmästys olikin suuri, kun kolmantena päivänä mies olikin hävinnyt, eikä kaveria sen koommin nähty. Voisi olettaa, että mies on ikään kuin "vierittänyt suuren kiven" pois elämänsä luolan suulta ja kääntänyt uuden lehden. 

Vanhat kaverit kertovat tavanneensa juhlakalun vielä muutaman kerran, mutta mies vaikutti jotenkin muuttuneelta. Kaveri oli raitistunut.

Silti miehen urotyö - selvitä yli sadan promillen humalan jälkeisistä päivistä, pystyen vielä liikkumaan sellaisen jälkeen, on kunnioitettava suoritus. Onko ihmekään, että vielä tänäkin päivänä tuollaista maratonsuoritusta arvostavat juovat viinitilkan sunnuntaiaamun oloja parannellakseen ja puhuvat juovansa juhlakalumme verta?

Kyllä kansa tietää.

On se taas, kun varuskuntia vähennetään. Mitä siitä tulee, kun Suomalainen Uskottava Maanpuolustus kärsii jälleen, kun vähennetään varuskuntia, joihin nuoret miehet pääsevät leikkimään sotaa ja muuttumaan pikkutytöiksi. Tällaisella pelillä meillä on puoli Venäjää Arkadianmäkeä mattopommittamassa keskiyöhön mennessä!

Kauheasti ne herrat siellä Arkkaarianmäellä puhuu ja silti terveydenhuolto on huonoa ja opiskelijat tarvii rahaa ja vanhuksia ei voi jättää heitteille ja sinne tarvitaan lisää väkeä ja työpaikkoja tarvitaan lisää ja viina on liian kallista ja hammaslääkärijonot on liian pitkiä ja Turun Sinappikin myytiin johonki Ruotsiin ja köyhät sen kun vaan köyhtyy ja rikkaat sen ku rikastuu. 

Ja verotkin vaan nousee! Ei se vissiin kannata tehä työtä ku kaikki vaan menee veroihin ja herrojen taskuun.

Perrrrrrkele.

Mut hei. Ei me voida sieltä ottaa rahaa! Ei me voida sitä lakkauttaa. Nämä säästöt olisi pitänyt ottaa jostain muualta.

Olenkin nyt koonnut listan niistä asioista, joihin ei missään nimessä ainakaan pidä kajota tai jotka tarvitsevat lisää rahaa. 

• Opiskelijat tarvitsevat ehdottomasti lisää rahaa ja on erittäin tärkeää, että monipuolinen koulutusjärjestelmämme säilyy mahdollisimman monella alalla. Niinpä ainakaan sitä etnomusikologian muinaisudmurtin laitokselta ei pidä lakkauttaa, on se sentään aika tärkeää ymmärtää kulttuurisia taitoja! Samaten on tärkeää, että esimerkiksi piirtämään voi oppia koulussa - nuorten kehityksen kannalta ei pidä olla oleellista se, saako sillä töitä, vaan se, että saa toteuttaa itseään! Opintotukea tulisi silti nostaa alkaen 300 %.
• Työttömyys sen kun lisääntyy - myös työttömät tarvitsevat lisää tukea valtion taholta. Työttömyyspäiväraha ei riitä mihinkään ja tulisihan sitä heillekin rahaa antaa. Perustuloa ainakin tonni kuussa ja vuokrat valtion kassasta. 
• Vanhustenhoito on arvokasta ja erittäin tärkeää työtä - rollaattorituotannon lisääntyessä eksponentiaalisesti kaikille ikäihmisille tulisi taata kunnon eläke ja kahvilippuja. Sieltä ei saa ottaa rahaa pois, ei! Vanhustenhoitajia tarvitaan ainakin viisinkertainen määrä ja eläkeikä pitäisi laskea neljäänkymmeneen.
• Terveydenhuoltomme ontuu miltei Amerikan malliin ja saa jonottaa flunssalääkärillekin ainakin kuusi vuotta ennen kuin pääsee sisään. Sinne nyt ainakin pitäisi syytää rahaa ihan oman painokoneen kanssa!
• Mielenterveyspotilaiden ja syrjäytyneiden määrä kasvaa, niitä kaiken maailman kouluampujiakin ja Breivikkejä ja bolsevikkejä ja ties mitä kaiken maailman humpunpumppuja vaan tulee lisää! Mielenterveystyötä tulee ehdottomasti lisätä ja sinne syytää rahaa niin paljon että yksi saa työtä jo siitä kun kuskaa sitä rahaa sinne!
• Päihdetyöntekijöitä tarvitaan lisää, jotteivät nuoret joukkotapa itseään kannabispiikeillään. Tätä tuetaan aivan liian vähän!
• Jokaisen kunnan tulee perustaa kymmenhenkinen työryhmä viisivuotiseen projektiin, jonka tarkoitus on tutkia, miten kehitysvammaiset otetaan paremmin huomioon kaupunkisuunnittelussa. Sitä loppulausuntoa ei sitten ainakaan saa valmistumisen jälkeen jättää pölyttymään sinne arkiston nurkkiin! Tuet valtion kassasta.
• Yrittäjät tarvitsevat lisää rahaa tai verohelpotuksia, jotteivät karkaa sinne Kiinalaan. Ehdottomasti lisää rahaa yrityksille.
• Varuskuntien määrää ei tule vähentää vaan päin vastoin lisätä. Eihän sitä nimittäin ikinä tiedä. Nykyinen asepalvelusaika on nostettava kahteen vuoteen minimissään ja siviilipalvelus muutettava kymmenvuotiseksi. 
• Kristilliset nuoriso-/vanhus-/muut järjestöt tarvitsevat ehdottomasti lisää tukia, eikä sieltä saa missään nimessä lakkauttaa tärkeälle lähetystyölle ja jumalanpelkoiselle anna pois kaikki omaisuutesi -asketismille niin tärkeää taloudellista tukea. Miten me muuten saamme ne homot taivaaseen?

Ja veroja ei ainakaan sitten saa korottaa.

Kyllä kansa tietää. Tietäisivätkö he myös sen, mitä kautta valtion budjettiin syntyy se sopiva luku rahaa?

SOPAPIPApapupata

Olin väärässä.

Jokin aika sitten päättelin, että nykyajan lainsäätäjät ymmärtävät historiasta oppineena, miten totalitarismia tulee harjoittaa ja kieltoihin perustuvaa lainsäädäntöä toteuttaa. Käsitin, että jotta jokin asia saadaan kielletyksi, täytyy sen toteuttaminen tapahtua portaittain, pitkällä aikajänteellä ja käsitin, että tämä on päätännällisissä elimissä ja niitä lobbaavissa tahoissa tiedostettu asia. Suomessa esimerkiksi tupakkalakia on kiristetty säännöllisesti, pikku hiljaa, ja lakiin kirjattu tavoite kokonaan savuttomasta suomesta juontaa juurensa jo vuoteen 1976 - siis yli 35 vuoden päähän. Sittemmin lakia on toteutettu kiihtyvällä tahdilla ja nykyään laitonta on jo tupakan mainonta ja esillä pitäminen kaupassa, polttaminen sellaisissa oppilaitoksissa, joissa oppilaat tai opiskelijat ovat pääasiassa alaikäisiä sekä polttaminen ravintolassa tunkkaisia koppeja tai ulkotiloja lukuun ottamatta. Onpahan henkilökohtaista keuhkosaastutusta lisäksi haluttu kieltää festarialueilta ja parvekkeilta.

Tähän asti rajoituksia ja kieltoja on lisätty portaittain. Kukin lainsäädännöllinen kiristys on hyväksytty - vaikkei yleensä hyvillä mielin. Kukin rajoite on siedetty, sillä sellaisenaan muutosta ei ole pidetty niin dramaattisena, etteikö sitä parilla ylimääräisellä keskioluella ja Repan ja Keijon kanssa vaihdetulla kantapöytäjupinalla parilla lapsilta kielletyllä sanalla höystettynä olisi siedetty. Sen sijaan, jos jo nykyinen kieltomäärä astuisi voimaan yhdellä kertaa, syntyisi paskamyrsky.

Toisen ääripään taholta on kuulunut viime aikoina isompaa möykkää kuin Kaisaniemen kaupunkifestareilta. Maailmalla voimaan yleensä suljettujen ovien takana tai vaivihkaa lobata halutut SOPA, PIPA ja eurooppalainen ACTA on koettu merkittäväksi uhaksi yksityisyydelle ja netinkäytölle yksinkertaisella tekijänoikeuksiin vetoavalla verukkeella. On haluttu rajoittaa, sensuroida ja estää miljoona asiaa yksittäisen haitan heikkotasoisen estämisen avulla. Tällaista voi hyvällä syyllä luokitella yhtä kohtuulliseksi kuin vaikka...

• Kotikokkaamisen kieltäminen vedoten mahdollisiin reseptirikkomuksiin ja ammattikokkien menetettyihin tuloihin. Hei, jos valmistan itse ruokani, varastan samalla kokin suusta rahat, koskapa en maksanut hänelle päivälliseni valmistamisesta.
• Veitsien myymisen kieltäminen vedoten siihen, että kyseistä ateriointivälinettä on mahdollista käyttää rikokseen. Lisätään vielä soppaan, että kielto koskee nimenomaan S-ryhmän kauppoja.
• Alkoholin täyskielto rattijuoppouden rajoittamiseen vedoten.
• Vaatia suomalaisia käyttämään pitkänmatkan liikenteessä ainoastaan VR:n palveluita.

Yllättävää kyllä, tällaisia lakiesityksiä on huhuttu pidettävän kohtuuttomina. Tällaisen paketin esitteleminen yhdellä kertaa on aiheuttanut ainoastaan koko internetinlaajuisen paskamyrskyn ja sen, että ihmiset ymmärtävät olla entistä enemmän varpaillaan vastaavien ehdotusten varalta. Nyt huomio, kaikki mainitunlaisia isoveli- ja kieltolakeja ajavat tahot! Ottakaa mallia Suomen tupakkalainsäädännöstä, niin tiedätte, miten ihmiset ohjataan haluttuun suuntaan.

Luulinkin siis, että vuonna 2012 ymmärretään porrasmallin ajatus siinä määrin tehokkaasti, että tiedetään oikeanlaiset keinot minkä tahansa tyyppisen lain läpiajamiseksi. Olin väärässä - onneksi.

Vittuako jollain presidentillä tekee

Silloin tällöin täytyy myöntää eksyvänsä ensialkuiseen massahurmokseen ja sillä oikeutuksella hylätä muuten arvostamansa itsenäisen ajattelukyvyn hetkiseksi. Tämä on nähtävästi inhimillistä, sillä joillekin on nyt vaalihumussa käynyt vastaavalla tavalla syntyneen vastajytky-termin takia, ks. pohjustusta täältä. Tällä kertaa tyytyväisyydekseen voi todeta, että näin ei omalla kohdalla käynyt.

Äänestin Pekka Haavistoa. En ole hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä ja minulla oli perusteltuja syitä piirtää jokin toinen numero kuin kakkonen vaalilipukkeeseeni. Haavistossa kuitenkin ilmeni piirteitä, joita luonnehtisin poikkeuksellisiksi ja nimenomaan nämä piirteet aiheuttivat sen, että tyyppiä äänestin. Kyse on ollut kahdesta, mielestäni poikkeuksellisesta ominaisuudesta.

Pertti Jarlan kanssa Desucon Frostbitessa käydyssä keskustelussa aiheesta kulttuurien yhteentörmäys Haavisto totesi, että on järkevämpää keskustella eri- kuin samanmielisten kanssa. Tuo fraasi oikeastaan kiteyttää sen, mitä tyypistä ajattelen ja tuo on se määritelmä, jonka perusteella ehdokkaani valitsisin. Haavisto muistuttaa meitä internetin, sosiaalisen median, mielipiteiden mattopommituksien ja ylihelpon trollauksen aikakautena siitä, että muihin ihmisiin ja heidän arvoihinsa on mahdollista suhtautua myös vakavasti ja että näin myös kannattaisi tehdä (vaikkei lähtökohtaisesti toinen sitä omasta mielestä ansaitsisikaan). Haaviston valtti onkin vaalien aikaan ollut osaltaan juuri tuo suvaitsevaisuus - kuinka moni muu käy tyypillisen persun kanssa tämän kantapaikassa kaljalla tutustumassa kantapöydän Repaan ja kumppaneihin? Vaalikikka tai ei, sellainen noteerataan positiivisessa valossa, eikä sellaista olisi tapahtunut ilman ehdokkaan itsensä suostumusta kyynisimmässäkään skenaariossa. Kyse on siis hyveestä nimeltä suvaitsevaisuus.

Toinen presidentille suotava ja Haavistosta löytyvä, äänen arvoinen ominaisuus on maailmallisuus - ymmärrys viime aikoina maailmalla tapahtuneista konflikteista ja toimiminen mm. rauhanneuvottelijana niissä. Miltei huvittaa ajatella, että esitettiinpä Haavistolle millainen kysymys tahansa, vastaukseen sisältyy yleensä kuvaava esimerkki jostain päin maailmaa sekä siitä johtanut luonteva päätelmä. Presidenttiehdokkaan tapauksessa tämä mielestäni kertoo valveutuneisuudesta ja aktiivisesta, mutta diplomaattisesta kannanottajasta ulkopolitiikan piireissä. Presidentin on toimittava oman maansa asioiden ohella myös ulkopolitiikan kentällä ja maailman globalisoituessa olisi valtion kannalta mahtavaa, jos kansan valitsema hahmo olisi pätevä ristiriitaistuvan maiden ja maanosien välisissä ja sisäisissä neuvottelutilanteissa.

Haaviston piirteet herättävät muutakin kuin halun raapustaa paperiin tietyn numeron. Äänestäjä voi itsekin pysähtyä pohtimaan suhtautumistaan muihin ihmisiin ja arvioimaan uudelleen mielipidettään ja trollaushaluaan näihin. Ja eikö tästä esimerkillisyydestä presidentin arvojohtajuudessa juuri ole kysymys?

Sokkovaalit!

Lienee turha erikseen korostaakaan, että ennakkokäsitykset ovat melko oleellinen osa ihmisten mielikuvien muodostamista; tämä pätee miltei mihin tahansa sosiaalisen havainnoinnin tilanteeseen. Arkipäiväisessä elämässä tämä johtaa omanlaisiinsa ongelmiin, mutta entäpä presidentinvaaleissa?

Olen tehnyt vähintäänkin kuusi eri vaalikonetta kuluvien presidentinvaalien aikana, osan selvin päin ja osan tehokkaasti alkoholisoituneena ja näistä (vaalikoneista) järkyttävimmät esimerkit ovat tämänlaiset. Siis että samalla, kun yritän luoda mahdollisimman neutraalisti mielipidettäni jostakin asiasta, näen suoraan oikealta, onko juuri Minun Ehdokkaani samaa mieltä kanssani. Olenhan jo päättänyt ehdokkaani, eikä siihen saa vaikuttaa esimerkiksi se, että olisin ollutkin hieman eri mieltä siitä, tulisiko ehdokkaan luottaa enemmän kansaan kuin itseensä. Ja minähän on perkele persuehdokkaan kanssa samaa mieltä aio olla, vaikka olisinkin hänen kanssaan samoilla linjoilla pallukan kanssa siitä, että kotimainen ydinvoima on turvallinen ratkaisu.

Ni!

...mutta eihän sen näin pitäisi mennä? Haluaisinko tosiaan naamataulun perusteella muodostaa oman mielipiteeni, saaden näin aikaan sellaisen kannan, jonka itsekin tunnustan virheellisin perustein hankituksi? Vaikka tuo vaalikone on sinällään vain esimerkki surkeasti suunnitellusta mielipidemittauksesta, se kertoo suuremmasta ongelmasta - siitä, joka tuli jo lausutuksi kirjoituksen ensimmäisessä virkkeessä.

Leikittelin tuossa ajatuksella: Kun on seurannut pahimpien raivonpäiden avautumista homoseksuaalista ehdokkaasta, olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista, jos Haavisto ei koskaan olisi suuntauksestaan maininnut, tulisi valituksi presidentiksi ja vasta tämän jälkeen tipauttanut ylläripommin.

 

Tästä nyt päästäänkin vihdoin koko kirjoituksen pointtiin. Entä, jos vaalien alla kaikki presidenttitentit ja väittelyt pidettäisiinkin anonyymeinä: ehdokkaiden nimiä, sukupuolia, ääniä tai sen nyansseja taikka kasvoja ei paljastettaisi ennen kuin vasta äänestyspäivän jälkeen? Silloin keskustelisivat mielipiteet, eivät persoonat. Silloin äänestettäisiin tai jätettäisiin äänestämättä yksinomaan sillä perusteella, minkä mielikuvan on sattunut saamaan ehdokkaansa asiantuntijuudesta ja pätevyydestä presidentin tehtäviin, ei naaman, nimen tai puolueen perusteella. Vältettäisiin ainakin seuraavat asiat:

• Sauli Niinistö ei saisi yhtään ääntä vain siksi, että sattuu olemaan Sauli Niinistö ja onhan se nyt parempi ku se Paavo/Paavo/Paavo.
• Paavo Väyrynen saisi ne äänet, joita Paavo Väyrynen ei nyt saa, koska sattuu olemaan Paavo Väyrynen.
• Pekka Haavisto saisi ääniä myös niiltä, joilta nyt ei saa, koska sattuu olemaan HOMO HYI HELVETTI.
• Timo Soini saisi ääniä myös persutaustastaan huolimatta, ei pelkästään sen vuoksi.
• Jytky.
• Myös lama-aikana elänyt saattaisi äänestää Paavo Lipposta ja onhan sitä toisaalta aina meidän perheessä äänestetty.
• Paavo Arhinmäki saisi ääniä, jotka jäävät nyt saamatta nuoren iän ja jonkun ituhippivasemmistolaisuuden vuoksi. 
• Eva Biaeouyäödet saisi edes yhden äänen muiltakin kuin närpiön mammapiireiltä.
• Sari Essayah ei saisi edelleenkään yhtään ääntä.

Kokeillaanko?

Ajatusleikki: valtio

Huomautus: alun perin kirjoittelin tämän viime eduskuntavaalien tuntumassa, teksti on siis huhtikuulta 2011.

Viime aikoina olen miettinyt toimivan valtion periaatteita. Syynä ovat kai olleet demokratian toimivuuden pohdiskelu, perussuomalaisten noussut kannatus merkkinä ihmisten herravihasta, joka on tämän puolueen muodossa tarjonnut hyvän kanavan suunnata oma turhaumus tietämättömyyttä, yhteiskunnan kärryistä putoamista ja sen kompleksisuutta kohtaan. Perussuomalaisten läpirynnäkkö on ollut merkki asioiden yksinkertaistamisen seurauksena syntyneestä samastumisesta - jokamiehen politiikka mahtuu muidenkin kuin valtiotieteilijöiden järkeen. Liian yksinkertaistamisen seurauksia en sen enempää lähde tässä kommentoimaan. Riittäköön, jos todetaan sen olevan lyhytnäköistä ja piittaamatonta.

Millainen sitten olisi hyvä valtio? Millaisella hallitusmuodolla voitaisiin toimia siten, että "aidosti hyviä" päätöksiä voidaan tehdä tasa-arvoisesti ja kaikki erilaiset kannat mahdollisimman hyvin huomioiden? Tätä pohtiessani tajusin, että meidän edustuksellinen demokratiamme sisältää puutteita, jotka nostavat päätään erilaisten protestipuolueiden, yleisen kapinahengen ja Orwell-toitotustenkin muodossa.

Platon kirjoitteli aikanaan settiä omasta mielestään toimivasta valtiomuodosta. Sen huipulla, päättävänä elimenä olisivat filosofit. Tämä toimi oikeastaan oman teoriani lähtökohtana - millainen ihminen olisi parempi toimimaan yhteisen edun hyväksi kuin juuri filosofi? Filosofi yhdellä tapaa määritellen pyrkii, suorasti tai epäsuorasti, siihen, mitä nykyään käsitetään viisautena. Filosofin tavoitteena on ymmärtää perimmäinen hyveen merkitys, luoda teoreettisia malleja siitä, miten asiat toimivat tai miten niiden pitäisi toimia ideaalissa maailmassa.

Esimerkiksi John Rawls kirjoitti aikanaan kirjan muotoon ajatusleikkinsä oikeudenmukaisuusteoriasta, jonka mukaan täydellisen yhteiskunnan toimintaperiaatteet sovittaisiin ihmisjoukon kesken, minkä jälkeen eri yhteiskunnalliset roolit jaettaisiin satunnaisesti. Jokainen olisi tasavertaisessa tilanteessa, sillä intressit luoda niin köyhälle kuin rikkaallekin suotuisat olosuhteet olisivat kaikilla yhtäläiset, koska ei voi tietää, mihin rooliin päätyy.

Oma ajatusleikkini hyvinvointiyhteiskunnasta lähti kuitenkin liikkeelle Platonin Valtiosta. Ajatuksen hieman kypsyttyä muodostin teorian, jossa mieleiseni valtiomuoto koostuisi kolmesta elimestä:

1. "Filosofit". Käyttäisin käsitettä filosofi varauksella nyky-yhteiskunnasta - yhtä hyvin tämä elin voisi sisältää vaikkapa valtiotieteilijöitä. Tämä mainittuna kutsun kuitenkin tätä elintä jatkossa filosofeiksi. Tämä elin toimisi lähinnä teorioiden ja periaatteiden rintamalla; sen tehtävänä on toimia korkeimpana päätäntäelimenä, jolle kuuluu niin lakiesitysten vireillepano kuin lopullinen päätäntävaltakin. Tärkeänä tekijänä tälle taholle onkin periaatteellinen käsitys siitä, millainen on todella hyvä päätös. Siinä tulee huomioiduksi aidosti parhaat syyt ja seuraukset, huomioidaan vähäosaisempien asema (=tasa-arvoisuus) ja tiedostetaan tehtyjen päätösten seuraukset. Kaikessa päätännässä olisi näin mukana laaja-alainen ymmärrys päätöksistä ja moraalinen vaikutus niiden tekemiseen. 
2. Toinen elin on ryhmä eri alojen asiantuntijoita. Tämä elin tuo periaatteiden tueksi käytännön näkemyksen ja tietämyksen. Asiantuntijoita olisi sekä eri aloilta että niiden sisäisistä koulukunnista. Aatteellisten näkemysten diversiteetillä varmistetaan se, että ykkösryhmän tietoon saatetaan teoriassa kaikki eri puolet kustakin vireillä olevasta esityksestä. Filosofielin kuulee kustakin päätöksestä asiantuntijaryhmän jäseniä, joiden perusteella se tekee päätöksen erillisten, järjestelmää ylläpitävien sääntöjen (eräänlainen perustuslaki) mukaan. Vaatimuksena tämän ryhmän edustajaksi pääsemiselle on pidettävä paitsi riittäväksi katsottua asiantuntemusta, myös sitoutumattomuutta yritysmaailmaan. Näin voidaan välttää lobbaus ja painottaa nykyään pahimmassa tapauksessa puolueellista päätöksentekoa tietyn koulukunnan ja ajatusmaailman edustajien hyväksi. (Kaj Sotala käsitteli tarkemmin tuota aihetta hyvin blogissaan: http://kajsotala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69884-kolme-syyta-epailla-valtiovaltaa )
3. Kolmas elin on luonteeltaan valvova. Sen tehtävänä on huolehtia muiden elimien jäsenten valinnasta ja valvoa hallitusmuodolle asetettujen periaatteiden toteutumista. Ryhmä on muista elimistä riippumaton, eivätkä sen jäsenet voi kuulua muihin elimiin. Tarkoituksena on estää jääviys. 

Mihin tahansa elimistä voi pyrkiä kuka tahansa. Kelpoisuus todetaan tarkoilla testeillä, jonka alkuperäisen muodon laativat ensimmäiset hallitusmuodon edustajat. Testejä voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa - ajatuksena on kuitenkin, että ne ovat luonteeltaan sellaisia, joita voidaan soveltaa kuhunkin elimeen pyrkimisen vaatimusten mukaan.

Järjestelmä ei siis ole demokratia. Toimivuuden varmistamiseksi mikä tahansa ryhmistä voi jättää epäluottamuslauselmansa jonkin elimen tai yksilön toiminnasta. Tällaisia tapauksia käsittelee erillinen, korkeimpaan hallinto-oikeuteen rinnastettava taho.

Kaiken kaikkiaan esittämäni valtiomuoto toimiessaan tarkoittaisi sitä, että käytännön tietämys ja teoreettinen, ideaalinen ymmärrys erotettaisiin kahden eri ryhmän päätettäväksi ja heidän toimintaansa valvottaisiin sen tarkoituksenmukaisen toiminnan varmistamiseksi.