Ajatusleikki: valtio

Huomautus: alun perin kirjoittelin tämän viime eduskuntavaalien tuntumassa, teksti on siis huhtikuulta 2011.

Viime aikoina olen miettinyt toimivan valtion periaatteita. Syynä ovat kai olleet demokratian toimivuuden pohdiskelu, perussuomalaisten noussut kannatus merkkinä ihmisten herravihasta, joka on tämän puolueen muodossa tarjonnut hyvän kanavan suunnata oma turhaumus tietämättömyyttä, yhteiskunnan kärryistä putoamista ja sen kompleksisuutta kohtaan. Perussuomalaisten läpirynnäkkö on ollut merkki asioiden yksinkertaistamisen seurauksena syntyneestä samastumisesta - jokamiehen politiikka mahtuu muidenkin kuin valtiotieteilijöiden järkeen. Liian yksinkertaistamisen seurauksia en sen enempää lähde tässä kommentoimaan. Riittäköön, jos todetaan sen olevan lyhytnäköistä ja piittaamatonta.

Millainen sitten olisi hyvä valtio? Millaisella hallitusmuodolla voitaisiin toimia siten, että "aidosti hyviä" päätöksiä voidaan tehdä tasa-arvoisesti ja kaikki erilaiset kannat mahdollisimman hyvin huomioiden? Tätä pohtiessani tajusin, että meidän edustuksellinen demokratiamme sisältää puutteita, jotka nostavat päätään erilaisten protestipuolueiden, yleisen kapinahengen ja Orwell-toitotustenkin muodossa.

Platon kirjoitteli aikanaan settiä omasta mielestään toimivasta valtiomuodosta. Sen huipulla, päättävänä elimenä olisivat filosofit. Tämä toimi oikeastaan oman teoriani lähtökohtana - millainen ihminen olisi parempi toimimaan yhteisen edun hyväksi kuin juuri filosofi? Filosofi yhdellä tapaa määritellen pyrkii, suorasti tai epäsuorasti, siihen, mitä nykyään käsitetään viisautena. Filosofin tavoitteena on ymmärtää perimmäinen hyveen merkitys, luoda teoreettisia malleja siitä, miten asiat toimivat tai miten niiden pitäisi toimia ideaalissa maailmassa.

Esimerkiksi John Rawls kirjoitti aikanaan kirjan muotoon ajatusleikkinsä oikeudenmukaisuusteoriasta, jonka mukaan täydellisen yhteiskunnan toimintaperiaatteet sovittaisiin ihmisjoukon kesken, minkä jälkeen eri yhteiskunnalliset roolit jaettaisiin satunnaisesti. Jokainen olisi tasavertaisessa tilanteessa, sillä intressit luoda niin köyhälle kuin rikkaallekin suotuisat olosuhteet olisivat kaikilla yhtäläiset, koska ei voi tietää, mihin rooliin päätyy.

Oma ajatusleikkini hyvinvointiyhteiskunnasta lähti kuitenkin liikkeelle Platonin Valtiosta. Ajatuksen hieman kypsyttyä muodostin teorian, jossa mieleiseni valtiomuoto koostuisi kolmesta elimestä:

1. "Filosofit". Käyttäisin käsitettä filosofi varauksella nyky-yhteiskunnasta - yhtä hyvin tämä elin voisi sisältää vaikkapa valtiotieteilijöitä. Tämä mainittuna kutsun kuitenkin tätä elintä jatkossa filosofeiksi. Tämä elin toimisi lähinnä teorioiden ja periaatteiden rintamalla; sen tehtävänä on toimia korkeimpana päätäntäelimenä, jolle kuuluu niin lakiesitysten vireillepano kuin lopullinen päätäntävaltakin. Tärkeänä tekijänä tälle taholle onkin periaatteellinen käsitys siitä, millainen on todella hyvä päätös. Siinä tulee huomioiduksi aidosti parhaat syyt ja seuraukset, huomioidaan vähäosaisempien asema (=tasa-arvoisuus) ja tiedostetaan tehtyjen päätösten seuraukset. Kaikessa päätännässä olisi näin mukana laaja-alainen ymmärrys päätöksistä ja moraalinen vaikutus niiden tekemiseen. 
2. Toinen elin on ryhmä eri alojen asiantuntijoita. Tämä elin tuo periaatteiden tueksi käytännön näkemyksen ja tietämyksen. Asiantuntijoita olisi sekä eri aloilta että niiden sisäisistä koulukunnista. Aatteellisten näkemysten diversiteetillä varmistetaan se, että ykkösryhmän tietoon saatetaan teoriassa kaikki eri puolet kustakin vireillä olevasta esityksestä. Filosofielin kuulee kustakin päätöksestä asiantuntijaryhmän jäseniä, joiden perusteella se tekee päätöksen erillisten, järjestelmää ylläpitävien sääntöjen (eräänlainen perustuslaki) mukaan. Vaatimuksena tämän ryhmän edustajaksi pääsemiselle on pidettävä paitsi riittäväksi katsottua asiantuntemusta, myös sitoutumattomuutta yritysmaailmaan. Näin voidaan välttää lobbaus ja painottaa nykyään pahimmassa tapauksessa puolueellista päätöksentekoa tietyn koulukunnan ja ajatusmaailman edustajien hyväksi. (Kaj Sotala käsitteli tarkemmin tuota aihetta hyvin blogissaan: http://kajsotala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69884-kolme-syyta-epailla-valtiovaltaa )
3. Kolmas elin on luonteeltaan valvova. Sen tehtävänä on huolehtia muiden elimien jäsenten valinnasta ja valvoa hallitusmuodolle asetettujen periaatteiden toteutumista. Ryhmä on muista elimistä riippumaton, eivätkä sen jäsenet voi kuulua muihin elimiin. Tarkoituksena on estää jääviys. 

Mihin tahansa elimistä voi pyrkiä kuka tahansa. Kelpoisuus todetaan tarkoilla testeillä, jonka alkuperäisen muodon laativat ensimmäiset hallitusmuodon edustajat. Testejä voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa - ajatuksena on kuitenkin, että ne ovat luonteeltaan sellaisia, joita voidaan soveltaa kuhunkin elimeen pyrkimisen vaatimusten mukaan.

Järjestelmä ei siis ole demokratia. Toimivuuden varmistamiseksi mikä tahansa ryhmistä voi jättää epäluottamuslauselmansa jonkin elimen tai yksilön toiminnasta. Tällaisia tapauksia käsittelee erillinen, korkeimpaan hallinto-oikeuteen rinnastettava taho.

Kaiken kaikkiaan esittämäni valtiomuoto toimiessaan tarkoittaisi sitä, että käytännön tietämys ja teoreettinen, ideaalinen ymmärrys erotettaisiin kahden eri ryhmän päätettäväksi ja heidän toimintaansa valvottaisiin sen tarkoituksenmukaisen toiminnan varmistamiseksi.