tiistai 17. tammikuuta 2012

Munat kanoja ja muita tarpeettomia kysymyksiä

Välillä ihmisiä haastetaan pohtimaan problemaattisia asioita erinäisten, tunnettujen filosofisten kysymysten muodossa. Nämä ovat tyypillisesti paradoksaalisia, joihin ei ole olemassa suoraa vastausta, vaan tarkoitus on ennemminkin herättää keskustelua – tähän asti. Jotta samoja asioita ei tarvitsisi vatvoa vuosisadasta toiseen, päätin nyt täyttää internetin kaatopaikkaa tuoda julkisuuteen lopulliset vastaukset näihin visaisiin pohdintoihin. Saadaan maailma menemään eteenpäin.

K. Kumpi oli ensin – muna vai kana?

V. Mikä helvetin alkueläin kana on ollut? Nykybiologian tutkimusmenetelmillä on päästy siihen pisteeseen, jossa voidaan todeta, että liskotkin munivat. Kausaliteettisiin perusajatuksiin perehtyneet jo hoksaavat, että dinosaurusten tiedetään niin ikään laskeneen munia. Näinpä munia on ollut olemassa jo satoja miljoonia vuosia sitten – kanalintuja tiedetään olleen olemassa ehkä kymmeniä tuhansia vuosia.

Siksi asetin nyt coolfacen tähän:












K. Jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan kuule, pääseekö siitä ääni?

V. Määritelmän mukaan ääni on ”ilmassa, vedessä tm. väliaineessa etenevä mekaaninen värähtely (aaltoliike), joka saa aikaan kuuloaistimuksen” (Suomisanakirja 2012). Fysikaalisena ilmiönä ääni on yhtäläisesti olemassa riippumatta havainnoijasta. Mainittu määritelmä sanoo jo erityisempää tulkintaa tarvitsematta, että kuulohavainto on seurausta sinällään olemassa olevasta tapahtumasta. Kaiva nyt pääsi ulos perseestäsi ja päättele yllä olevan perusteella, mitä puu sanoo, kun se kaatuu.

K. Mistä tiedän, etten ole vain lasimaljassa olevat aivot, joille syötetään informaatiota kuvitteellisesta todellisuudesta?

V. No ethän sinä tiedä. Koko kysymys vain sattuu olemaan täysin epäoleellinen yhtään minkään kannalta, kun tämä todellisuus, jossa elät, sattuu olemaan juuri se ainoa todellisuus, jossa ylipäätään elät tai tulet elämään.  Siinä maailmassa sattuu lisäksi olemaan joka tapauksessa ne säännönmukaisuutensa ja lakinsa, joiden varassa se toimii, joten yritähän elää asian kanssa!

K. Voiko Jumala luoda niin ison kiven, ettei jaksa nostaa sitä?

V. Oletetaan nyt hetken, että on olemassa kaikkivaltias, aivan kaikkeen kykenevä voima, joka voi määritelmän mukaan siten tehdä _mitä tahansa_. Ensimmäisenä tulee mieleen, että fyysiset rajoitteet, kuten hauiksen paksuus, tavallista heikommin vaikuttavat sellaiseen, jonka on mm. mahdollista luoda ainetta ja energiaa tyhjästä. Vastataan siis kysymyksellä: miksi Jumala EI jaksaisi nostaa (ja käytän tuota käsitettä nyt löyhästi) sitä kiveä?

K. Mikä on elämän tarkoitus?

V.  Jos tähän kysymykseen ei ole saatu vastausta sen 3,8-3,9 miljardia vuotta kestäneen kehityskulun aikana, jolla maapallolla tiedetään olleen elämää, termin ”hidasälyinen” käyttö tämän kysymyksen esittäjille on vähän sama kuin vertaisi keskenään aamuista krapulapaskaa Porvoonjokeen. Itse asiassa kaikkeen Porvoonjoessa koskaan virranneeseen... nesteeseen? Tänä yllä mainittuna ajanjaksona on ollut havaittavissa kaikissa organismeissa yksinkertaisimmista nanobakteereista homo sapiensiin ainakin yksi yleispätevä sääntö: jatkuminen.

Eikä elämällä ihan tosissaan ole muuta tarkoitusta. Sen tarkoitus ei ole ymmärtää elämän tarkoitus, sen tarkoitus ei ole nirvana, taivaspaikka, hyveellinen elämä, valaistuminen, rakkaus, viisaus, muuttuminen astraaliolennoksi sen enempää kuin Warcraftin maailma.

Ja sokerina pohjalla:

K. Onko elämää kuoleman jälkeen?

V. On. Sen jälkeen sattuu vain olemaan jonkun tai jonkin toisen vuoro elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti